Tunturin laella. Sotungissa on kevytrakenteisille paimenkoirille sopivan vaihtelevaa maastoa.Eilen sattui ihan hauska juttu, josta me ollaan revitty Reetan kanssa aika paljon huumoria (huumori on APA*n mukaan erittäin kehittynyt defenssi, toim. huom.).
Kyykitiin hyvien mättäiden äärellä, Viiru, kenties yksi maailman paraskuntoisimmista salonkikoirista, köllötteli varpujen seassa ja Bono kieriskeli maassa selällään keppi suussa ja ärisi sitä maan kuulua chewbacca-mölinää.
Rapsutukset kelpaa myös maastossa.Me oltiin Reetan kanssa uhrattu kolme iltaa siihen, että katsottiin kaikki Raid-sarjan jaksot - noin kakskytviidettä kertaa sekä päälle vielä elokuva. Me pohdiskeltiin, kuka pyöritti globaalia bingoa ja siterattiin välillä meheviä repliikkejä.
Eväspaikalla. Makkaraa odotellessa.Meidän keskustelu meni jotenkin näin:
- Ammuit multa varpaat.
- 40 %.
- Mahtoi ottaa lujille, kun kaveri kosti samalla mitalla.
- Ja sai sen tekemään itsemurhan.
- Suvelahan sanoi, että Raid on parempi ampuja.
- Oliko se siis Esconin tj, jonka Raid ampi.
- Merjan poikaystävähän sanoi Raidille, että varatoimitusjohtaja palkkasi uuden turvallisuuskonsultin.
- Hammarin.
- Joo, ja Pekkalan kuvahan näkyi lehdessä, ei se sikarimies ollut Pekkala.
- Kannattaa pitää lärppäpolitiikka tiukkana, muuten vaikeudet käy ankariks.
- Pipa jäi.
Sylikoira on sylikoira metsässäkin. Emännän yleisin kuvakulma koiraansa.Tässä vaiheessa puskan takaa tuli polkua pitkin marjastaja, joka ensi töikseen sanoi:
- Hui, kun mua pelotti, kun luulin että täällä on karhu. En ensin kuullut teidän puhetta, koiran murinan vain.
Meidän keskustelu oli onneksi rauhoittanut rouvan.
Salonkikoira kakkaa mustaa kakkaa mustikkareissujen jälkeen. Syö kaiken, mikä on syötävää.*APA=American Psychological Association
