Pikaraportti

Meillä on taas ollut niin puuhakasta, ettei ole ehditty tietsikkaa avata.

Torstaina reenattiin BH-kurssilla koko BH-kokeen koreografia. Bonon työskentely parani edetessään ja lopussa tuli jo melkoisen hyvää seuraamista. Jäävät liikkeetkin on ihan jees, lisää vain aikaa ja etäisyyttä. Vapaana sitä ei voi kentällä pitää, koska se heti yrittää karata toisten koirien luokse, joten liina on nyt hommattava.

Lopuksi, kun Bono oli paikalla makuussa, viereisellä kentällä ammuskeltiin ja se sitä säikkyi. Sitä kuitenkin kesti aika pitkään, joten tuli hyvää siedätystä. Ihan lopuksi hain sen vielä autosta hyppimään esteen yli ja se intoutui taistelemaan patukasta ja riehumaan. Toivotaan että paukkuarkuus saataisiin jotenkin hanskaan. Muutenhan meidän pk-ura kyllä sitten tyssäää siihen.

Viikonloppu ollaan oltu taas saaressa svengijengin kanssa ja valitettavasti kamera unohtui kotiin. Emäntien jengi kävi Tirmo Bluesissa ja bändit oli niin hyviä, ettei haitannut yhtään, vaikka kastuttiin ihan litimäriksi.

Bonosta ja Stellasta on kehkeytynyt ihan sydänystävät. Ne koko viikonlopun on hengailleet paitana ja peppuna. Samaa keppiä ne ulkoiluttaa pitkin saarta, toinen toisessa, toinen toisessa päässä. Lepohetket vietetään kylki kyljessä, milloin korkealla kalliolla, milloin märässä rantaheinässä.

Bono hyppää jo halukkaasti itse veneeseen ja sieltä pois. Se on rohkaistunut myös puljaamaan meressä rohkeammin ja reippaammin. Onneksi ei ole sinilevästä tietoakaan vielä.

Kun alettiin roudata illalla tavaroita veneeseen. Bono hyppäsi sinne ja törötti veneessä odottamassa varmaan puoli tuntia. Kun vihdoin lähdettiin, Stella istui veneessä ratin takana ja Bono keskituhdolla. Kyllä ne tietää tasan tarkkaan, mikä on meininki.