Deprivaatio

Olen Irlannista palttuani lukenut vain Stieg Larssonia ja Bono on saanut kunnon lenkit, mutta ei käytännössä juuri mitään muuta äksöniä. Eilen kokeilin sitten viedä sitä ulos nurmikolle ja tehdä vähän tottista ja avot! Jopa luoksetuloharjoitukset liinassa meni ihan priimasti, ei mitään karkailuyrityksiä.

Olen ostanut sille 10 metrin koulutusiinan, jotta voidaan ottaa vähän noutoa ja sen sellaista ilman että tarvii pelätä karkailua. Näköjään pieni tauko tekee hyvää molempien koulutusmotivaatiolle. Bonolla ainakin selvästi alkaa kertyä energiaa ja yhteistyöhalua! Juustonpalat ja makkarat maistuu niin hyville, kun ei niitä ole vähään aikaan saatu. Jopa normaalisti ylenkatsottu solmulelu oli niin houkuttava, että se hyppi komeita tasajalkaponnistuksia tavoitellakseen sitä mun kädestä.

Maltoin pitää leikit hyvin lyhyinä ja lopettaa, kun se oli vielä ihan kierroksilla.

Luulin jo, että olen lopullisesti kyllästynyt koko kouluttamiseen, kun ei huvittanut yhtään. Nyt vaikuttaa siltä, että saattaa se into sieltä vielä palautua. Saas näkee.

Koira motivoituu, kun sillä ei ole ohjelmaa. Ja emäntä motivoituu, kun koira alkaa käydä levottomaksi. Positiivinen noidankehä :)