Tässä vähän kokovartalonäkökulmaa.Kauklahden kenttä on kyllä siitä hyvä, että siellä on katettuakin treenialuetta, eli varsinaiset sessiot saatiin pitää sateelta suojassa. Meillä oli oikein hyvä päivä. Treenattiin jääviä liikkeitä (istumista ja maahan menemistä) ja nyt näkyi se, että niitä on harjoiteltu viime aikoina kovasti olohuoneessa sekä normaalin elämisen puitteissa.
Tässä komistuvaa karvaa makuuasennossa.Vähän oli Bonon mielestä jännittävää ja vastahakoista tulla autosta kentälle, koska se muisti viimekertaisen ampumisen. Oltiin kouluttajan kanssa tultu tahoillamme samaan lopputulokseen, että ei tehdä asiasta numeroa vaan jatketaan, kuin edelliskertaista ei olisi ollutkaan. Poika on kuitenkin mörköiässä ja nyt oli tärkeätä saada aikaan mukava ja hyvä harjoitus pahalla paukkuvalla kentällä.
Tässä komistuvaa karvaa vielä lintuperspektiivistä.Aloitettiin sillä, että leikin sen kanssa ihan aluksi. Patukasta se ei piitannut, mutta kekkasin viedä sen toko-esteelle hyppimään ja joka hypystä se sai hirmukehut ja vanutukset. Siitä se silmin nähden rentoutui. Hyppäämisestä se tykkää niin, että sitä voi käyttää pian palkkana!
Kouluttamisessa kamalan vaikeaa on pysyä kärryillä, että mikä palkka toimii kulloinkin. Tällä hetkellä patukka- tai muu leikki ei tepsi juurikaan. Vanutus, kehuminen ja hyppyyttäminen saa sen rentoutumaan ja iloiseksi. Kehuminen on tällä haavaa ihan parasta.
Shea tekikin Bonosta diagnoosin: pehmeä uros, jolla on dominanssia, mutta jota sen hermorakenne ei tue. Pitää varmaan erittäin paikkaansa juuri nyt! Hankala koulutettava, koska itse pitää olla äärimmäisen selkeä ja täsmällinen, osata osoittaa heti, mitä halutaan ja mitä ei. Se tarvii selkeän palkan, selkeän pakotteen, vahvan johtajan ja hirveästi kehuja. Colliet on muutenkin kuulema sellaisia, että ne toimii hyvällä. Itse olen huomannut, että jos sitä ei huvita kiivetä rappuja, etukäteen kehumalla sen saa liikkumaan!
Me ollaan vähän sillä tiellä, että mä olen hidas ja lepsu, koira ei tiedä, mitä siltä olllaan vaatimassa ja sit se haahuilee sinne päin. Tämä tarkoittaa, että hirveän paljon yksinkertaisempia harjoituksia meidän pitää osata ottaa ja mun pitää miettiä koreografiat kamalan selkeiksi. Varsinkin seuraamisessa. Siinäpä se vaikeus onkin....
Inka oli meillä yhden yösydämen hoidossa, kun tultiin saaresta. Ei vaikuta kovin jännittyneeltä daamilta.Ukot oli siihen ihan lääpällään.Olen edelleen sitä mieltä, että tässä koiran kouluttamisessa kaikista vaikeinta on oppia itse.
Ollaan ulkoillessa otettu kuitenkin aika paljon skarpimpi ote, mama vie ja koira seuraa. Tiedä näkyykö se sitten asenteessa, mutta Shea oli sitä mieltä, että Bono työskenteli halukkaammin kuin aiemmin. Tosin mulla oli kyllä myös superherkkua maksaa palkkana. Mutta olipa mitä herkkuja tahansa, ne ei kyllä tuppaa vaikuttamaan työskentelyn motivaatioon. Jos ympäristö kiinnostaa, se kiinnostaa ja "tunge vaan maksat ihan omaan kurkkuun , ole niin hyvä."
Mene ja tiedä. Sattui vaan olemaan hyvä päivä, kai. Ja se tiesi, mitä siltä haluttiin.
