A-este

Meillä oli aamulla treffit koulutuskentäällä ja kokeiltiin muiden juttujen päätteeksi Bonolle ja Rayalle A-estettä vähän loivennettuna. Rayalle kokeilu oli toinen, Bonolle ihan ensimmäinen koskaan. Se meni hienosti.

Bono hiffas heti tokalla yrittämällä, että pitää kiivetä ylös ja mennä toiselta puolelta alas. Sen mielestä se oli niin kivaakin, että se vapaaehtoisesti kiipesi takaisin päin sen myös. Ja uudestaan ja uudestaan. Siitä saatiin yksi lisähoukutus ja palkkaustapa tottiskentälle.

Ei se olekkaan näköjään niin paha kuin olen kuvitellut. Tosin Kauklahden A-este on tosi hyvä, siinä on kumia ja huopaa, eli tassut saa hyvän otteen. Tällaisia harjoituksia me tarvitaan, sillä kävelemisessä on taas isoja ongelmia.

Käveleminen vahatuilla lattioilla on taas vaihteeksi hyvin vaikeaa. Mulla on nenä mustunut ja turvoksissa, kun eilen kalahti päät yhteen. Bono rähmi rappusissa mahallaan ja jäi töröttämään kerrosten väliin. Kun kannoin sitä, se rimpuili ja iski kallonsa mun nenään. Eka toimenpide oli tunnustella murtuiko, jahka kivulta pääsin tunnustelemaan, mutta ei sentään.

Pahin vika collieissa on mun lyhyen kokemuksen mukaan tämä lattiaongelma. Toinen on paukkuarkuus ja muuta vikaa niissä - tai ainakaan Bonossa -ei olekkaan. Se invalidisoi kaikkea normaalitoimintaa (esim. kyläilyä ja liikkumista kaupunkioloissa) pahasti ja hyvästä nenästä huolimatta tekee siitä kelvottoman oikeisiin töihin.

Se ei ymmärtääkseni ole sitäpaitsi irrationaalinen kiiltävien pintojen pelko vaan oikea koordinaatio-ongelma. Koira on rakenteellisesti niin löysä, ettei sen jalat pidä. Perusasennossakin olohuonetottiksessa sen etujalat alkaa valua eteenpäin, kun se istuu villamatolla. Killtävällä käytävällä siltä saattaa yhtäkkiä mennä jalat alta, jos se kiertää vaikka nurkan liian kovaa tai liian pitkin askelin. Sikäli koiran pelko on siis ihan aiheellinen, eikä mikään onnettomien hermojen indikaatio.

Tosi sääli, kun se on kuitenkin vaikkapa sepukoihin ja boksereihin verrattuna tosi terve rotu ja palveluskoirapuolella olisi varmaan käyttöä. Collien valtava etu esim. sakemanneihin verrattuna on myös sen sympaattinen maine, joten se olisi mun mielestä hirveän hyvä työkoirarotu sellaisiin paikkoihin, joissa pyörii palojn ihmisiä.

No, rodun tulevaisuus ei ole mun ongelma, mutta harmittaa älyttömästi oman rodun puolesta. Ja nenä kipeenä kävi sekin mielessä, että toista koiraa harkitessa collie ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto, vaikka mulla olis trikkipojalle jo nimikin melkein valmiina.