paskiainen

Tänään kärähti käämit, ihan kunnolla.

Taustalla on sarja sattumuksia, jotka juontaa siitä, että Bono on villiintynyt, koska Viiru on meillä hoidossa. Sarjana on ollut tätä: mennään kimpassa ulos, ulko-ovella Viiru ei voi astua ulos, koska sataa ja Bono on kietoutunut kuristumisvaarapisteeseen Viirun hihnaan. Ovella jonottaa ihmisiä, joilla on kiire töihin. Kun silmä välttää, Bono yrittää astua Viirua ja osoittaa sen paikkaa. Jotenkin kummasti kaikki, mihin Viiru koskee, on äkkiä Bononkin mielestä maailman tavoiteltavin asia. You get the picture.

No, olin ryhtymässä joogatreeniä tekemään ja näin kyllä. Kaksi kertaa nostin Bonon pois matolta, että kuse muualle. Kolmannella kerran se ehti lorottaa litran lammmikon ja se oli sitten liikaa. Huusin POIS (tavoitteena oli sellainen otsatukan taakse heilauttava jyrähdys, mutta siihen ei ihan päästy) ja hinkkasin mattoa vimmalla ja raivolla niin, että kuonot, jotka sattuivat tielle, saivat osansa. No siitähän ei ollut muuta kuin vähän yllykkeeksi, joten keksin, että heti kun tassun karvakin osuu matolle, paukautan sen äänekkäästi päin näköä maton toisesta päästä heilauttaen. Kumimatoista lähtee mukava paukahdus varsinkin, kun niitä on vielä kaksi päällekkäin.

Sitä ei tarvinnut tehdä monta kertaa, kun tilanne rauhoittui. Bono, joka täten ansaitsi itselleen liikanimen paskiainen, kävi pöydän alle. Viiru, joka vielä vuosi sitten paremmin tunnettiin nimellä Teutori, kävi sohvallle ymmärrettyään että Human Private Space -ohjelma koskee myös häntä.


Teutori löysi pehmeän paikan ja soi ihmiselle rauhan.

Bonon lempinimi paskiainen kirjoitetaan toistaiseksi vielä pienellä peellä myönnytyksenä, sillä epäilykseni, että se olisi repinyt futonin puhki, osoittautui vääräksi. Lattialla leijuva nöftä olikin peräisin imeksitystä shaalista.


paskiainen pöydän alla. Aluksi se kyllä töllöttti sieltä kummeksuen, mutta teki sitten oman kyljellään-makaava-koira - asanan.

Joogasarja meni tapahtumiin nähden hyvin. Alussa olin sen verran adrenaliineissa, että tasapainoasanat oli aika horjuvia, mutta lopulta uskalsin töröttää kuitenkin kaksi kertaa päälläseisonnassakin, vaikka huoneustossa lymyili kaksi koiraa, Teutori ja paskiainen.

HPS -ohjelma saa illalla jatkoa, sillä kunhan Bonon rokotukset on hoidettu ja molemmat on lenkitetty, lähden ihan itsekseni laiminlyödylle kasvimaalle. Nyt kääntyy hyvin, kun koko yön on satanut. Jätkät saa makoilla keskenänsä.

Eilen näytti aluksi aika lupaavalta.

Matkamuistoja ym.

Koska piuhat on pitkät, palataan vielä viime viikonloppuun. Kotimatkalla Savosta Helsinkiin piipahdettiin Jusun ja Joken luonakin.


Jusun ilmeestä näkee, mitä tunkeilijoista tykätään. "Että toit tänne sitte tommosen...."


Kaffepöydässä oli sentään vanha kunnon järjestys! Kuvan otti Joke.

Käytiin ulkosalla ja tarkoituksena oli ikuistaa sitä ihanaa enkelihöytyvää, jota Bonon turkissa vastavalossa näkyy. Siitä nyt ei tullut mitään, mutta aika mukava pätkä siitä huolimatta. Ainakin mamin mielestä.



Olin ajatellut, etten oman mielenrauhani vuoksi ostelisi pahemmin vinkuleluja. Aamulla se viihtyi kuitenkin niin hyvin parin lahjaksi saadun lelun kanssa, että sorruin itsekin käymään Stokkan lemmikkiosastolla. Tässä pallossa ei ole kovin kimeä ääni ja Bono oppi heti sitä soittamaan... Olin iloinen, että ostin sen.... jaaha, video on tipahtanut kelkasta. Palataan tuonnempana.

Tässä vielä muisto Maijasta.


Peuhupunkerot.

Kuutiopää

Suloinen Neliskanttiniska.

Meille on muotoutunut tällä viikolla rutiineja.

Ollaan iltaisin käyty koiraystävällisillä kahvilaterasseilla Kaivopuistossa ja Taivalahdessa. Yhtenä iltana pyörähdettiin kasvimaalla ja toisena Seijan siirtolapuutarhalla. Illat riekutaan ja päivät leppuutellaan. Opetellaan nyky-yhteiskunnan mukaista koiran päiväjärjestystä.

Vähän on ollut huolta siitä, että onko liikaa ohjelmaa noin pienelle, mutta kun monsieur on elpynyt siihen pisteeseen, että kiskoo peittoa sängystä, huoli yleensä kaikkoaa.

Bonossa on aika ajoin hyvin virtaa. Voima kulkee Bono kanssa, sillä rubiinisessa sirukorussa on jedien valomiekan kaltainen voima. Lete tiesi kertoa.


Maijan kaulapannan timanteissa on myös jedien mahtava voima.

Bono on kuitenkin tavattoman kiltti ja olen ottanut villiintymisen merkiksi, että nyt on otollinen hetki.... Se nimittäin ei tee pahojaan juurikaan yksin jäädessään, vain hakiessaan kontaktia ja huomiota. Silloin lähdetään ulos ja leikitään naksutinpeliä. Kun Bono huomaa valmistelut se riehaantuu entisestään ja olen tulkitsevinani, että se tykkää leikistä.

Meillä sujuu jo aika hyvin istuminen, katsekontakti, luoksetuleminen täällä -käskyllä ja eilen oli hieno harjoitus kontaktikävelyä. Mulle tuli sellainen tunne, että eräänä päivänä se näyttää vielä komealta. Vapaa -kehotusta ollaan alettu myös treenaamaan.

Suurin osa energiasta menee kuitenkin ihan perusjuttuihin, uusiin paikkoihin tutustumiseen, taluttimessa kävelyyn ja siihen, että joogamatolle ei kuseksita. Raskainta taitaa olla julkisissa liikennevälineissä kulkeminen, sillä meiltä ei oikein mihinkään tässä vaiheessa pääse ilman, että niihin joudutaan turvautumaan. Bono ei jaksa vielä kävellä kovin paljon. Naksuttimella pelataan vain silloin, kun sillä on ylen määrin energiaa.

Tänä aamuna tuumasin, että käydään vain pikaisesti toimittamassa asiat, mutta Bono tarjoili kontaktikävelyä. Mulla oli valitettavasti palkitsemislkeinoina vain kädet, ääni ja maasta löytyneet kepit, joten ei me pitkälle niillä pötkitty. Mutta sekin on kai tässä vaiheessa hienoa, että se on itse innostunut koulutushetkistä.

Salme Mujunen on oikeassa: Tasku, jossa ei ole herkkuja, on kuin tyhjä lompakko.

Katsekontakti emännän suihkun jälkeen.

Bono 11 vk

Aika iso jo.


K: Ikä karttuu. Miltä nyt tuntuu, Bono?
V: Ei tässä kummempaa. Parhaamme yritetään ja katsotaan, mihin se riittää.
K: Mikä elämässäsi on juuri nyt ajankohtaista?
V: Massankasvatuskausi on menossa.
K: Mitä muuta uutta?
V: Korvia on koitettu saada pystympään. Aika näyttää, parhaamme yr...
K: Mitä terveisiä haluaisit lukijoille lähettää?
V: Kun häntä heiluu, niin kaikki tapahtuu. Peace!

Diplomaattista

Ihan ensinnäkin. Lisää matkaraporttia on Maijan blogissa täällä.

Sitten muihin uutisaiheisiin.

Äiti kävi yhtenä päivänä ja lattialle oli Bonon jäljiltä jäänyt villasukka, jolla me oltiin kiillotettu juuri lankattuja kenkiä. Tyylikäs koira kantaa mielummin tyylikkäitä kenkiä, kuten kaikki ymmärtävät.

Puheena oleva sukka.

Äiti tuumaili sitä hetken katsottuaan:
"Voiskohan tuon sukan laittaa jo pyykkiin?"

Oi-oi! Ei meillä ihan NÄIN siivottomasti sentään eletä.

Äidillä on taipumus asetella sanansa huolitellusti. Eilen hän pyysi minua hiukan leikkamaan otsatukkaa. On sitten silmäleikkauksen jälkeen helpompi, kun ei kalva.

Olin työn touhussa ja liiskannut vedellä tukan ohtanahkan myötäiseksi ja taiten varoin, etten nyt puhkoisi niitä ensi viikolla leikattavia elimiä. Mikä lie antanut virikkeen, mutta
"Osaisitkohan sä sillä tavalla, ettei näyttäisi ihan potta päässä leikatulta?" äiti loihe toivomuksen.

Piti sitten koittaa ylittää itsensä.

Hyvää harjoitusta Bonon manikyyriä varten,

Matkaraportti - osa II

Matkoilla tapaa uusia tuttavuuksia. Eräs näistä oli Maija, ehtymätön energiapakkaus. Tavallisimmin homma näytti tältä:

Nujuaminen kesti tavallisesti niin kauan, että ikävän ihmisen piti rauhoittaa ylikierroksille kehittynyttä tilannetta.

Joskus hetkellisesti oli myös seesteisempi hetki.


Todennäköisesti kuvan ulkopuolella tapahtuu jotain jännittävää, kuten kurjen soidin tai ufon laskeutuminen.

Elävissä kuvissa Bonon ja Maijan vuorovaikutus näyttää jotenkin tällaiselta.



Onko ihme, että naapuri kuvitteli näkevänsä Maijassa koiran sijasta rusakon?

Bonossa elää kuitenkin harkitsevaisempikin puoli.


Käki kukkui molemmille niin monta vuotta, että mentiin laskuissa sekaisin.

Niinpä Bonolle ehdittiin suunnitella jo tulevaisuuden uraa. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että kaksi nuorta herraa lähtee samanaikaisesti vesille soutuveneellä.


En oikein tiedä, miksi tämä oli ensimmäinen valinta kotona. Mennä nyt nukkumaan toiletin ja pesukoneen väliin.


Onpa rauhallista.... ja viileätä.... ihanaa.....

Matkaraportti - osa I

Me ollaan nyt käyty Itä-Suomessa ja ajeltu autossa, monta sataa kilomatriä. Voidaanpa matkustaa toistekin. On se helppo koira. Katselee matkat unia ja kertoo, kun tarvii päästä käymään pihalle. Nasse-täti on ERITTÄIN iloinen.


Autoillessa ollaan vöissä. Sen ymmärtää pieni koirakin. Ymmärtämistä helpottaa kovin, kun on ikioma luu matkassa.

Toivalassa Bono tapasi ensimmäisen idolinsa heti Thorin jälkeen (äidin sukulaismiehiä lapsuudenkodista). Iso hirvikoira, Pete, onkin hieno roolimalli. Bono piti huolta, että Pete tuli kunnolla tervehdittyä aina kun pääsi pihalle. Ja jos väsymys meinasi iskeä, Bono loikoili Peten tarhan vieressä.


Kuulumisia vaihdellaan - poikien juttuja.

Metsälenkillä käytiin kerran ihan erämaassa. Tänne tullaan ensi vuonna tekemään oikeita metsätöitä. Noutaminen on kai siiheksi opeteltava.


Lassie palaa kotiin. Ei tosin enää 2000-luvulla juoksujalkaa.

Aineistoa matkalta on kertynyt enemmänkin, mutta laitetaan sitä esille, kunhan lomanpidolta kerjetään.

Olemme lomalla

ja raportoimme jahka palaamme.

Hyvää viikonloppua!

Ihan parasta

Koska ollaan mediassa ja käytännöllisesti katsoen naisten mediassa (sillä se tyyppi, joka kantaa y-kromosomia, ei osaa suomea ja näin ollen ei myöskään ole äänivaltainen) me tehdään nyt naistenlehtijuttu.

Parasta juuri nyt
1. ihaninta uutta - Bono
2. ihaninta vanhaa - joogaharjoitus, joka sujuu taas
3. kauneinta uutta - VHB:n kappale Willing Victim
4. kauneinta vanhaa - meren ranta


Ihanaa ja kaunista:

Kevätuutta

Bono 10 vk on alistunut kohtaloonsa. Koska sohvan alle ei oikein enää mahdu, on tyydyttävä loikoilemaan sohvan päällä.


Ensimmäiset päiväunet sohvalla. "Ihan itse kiipesin", Bono kertoo.

Kymmenviikkoisella on alkanut korvat nousta. Oliskohan puolet jo pystyssä.

Meidän loman päiväjärjestys on muotoutunut sellaiseksi, että aamutohinoiden jälkeen otetaan päivä iisisti ja illalla vasta touhutaan enemmän. Eilen ajeltiin iltasella junalla ja käytiin Viirulla kylässä.

Salme Mujusen käytännölliset ja yksityiskohtaiset vinkit on ihan vertaansa vailla. Junamatka meni ensiluokkaisesti (vaikka matkustettiinkin toisesssa luokassa), sillä herkut oli mukana ja annoin niitä Bonolle sillä tavalla kuin Mujunen neuvoo opettamaan luoksetuloa. Ihminen istuu ja koira tulee jalkojen väliin ja saa herkun niin, että käsi on vatsaa vasten. Bono pysyi hyvin hallinnassa ja rauhallisena. Ei tarvi itsekään spennata.

Viirusta on tullut Bonon ihan ykköskamu. Ne osaa leikkiä kivasti yhdessä, vaikka Viiru on jo jäänyt auttamattomasti pienemmäksi eikä Bono oikein aina osaa ottaa sitä huomioon. Onneksi painimista ei esiinny ja Viiru osaa tarpeen tullen kyllä ärähtää.


Viiru opetti Bonolle, kuinka kirmataan.

Elämä satuttaa

Tänään on taas seesteinen aamu, vaikka eilen tuli vähän tyttöystävältä sapiskaa.


Mitähän me sitten tehdään, kun ollaan oikein herätty?

Inka kävi eilen kylässä, mutta oli vähän äksyllä tuulella. Bono ei uskonut, ettei leidiä nyt kiinnosta. Näinhän siinä sitten kävi. Ja tädit lässyttää, aih....



Elämä opettaa ja tassuttelun jäljet näkyy - missäpä muualla kuin tassuissa!


Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti -- laa-laa-lal-lal-laa...
Anturathan siinä kyllä parkkiintuu, mutta mitäpä tuosta.

Kaikenlaista muutakin takaiskua tässä viime aikoina on ollut kehittymässä. Uusi kortteeri on muuten ensiluokkainen, mutta jos jotain kehittämisen alueita pitää mainita niin luolat alkaa käydä valitetettavan mataliksi.


"Korkeampia luolia, PYYDÄN!"

Ooooo

Bono ällistyttää taas. Siinä määrin, että ihmiset pysähtyy katselemaan sen tekemisiä pihalla.

Me käydään aina samalla nurmikolla, joka on siitä hyvä, että se on tosi lähellä, riittävän iso ja rauhallinen, että siinä voi pitää pampulaa vapaana. Lisäksi se ei ole ihan kaikista yleisin koiratoiletti, koska se rajautuu lasten leikkikenttään. Siellä ei myöskään ole niitä iik-miten-ihania-kanin-kakkoja. Hyvä pläntti siis, myös leikkiä vähän naksutinkoulutusta.

Eilen meidän piti tehdä vain katsekontaktiharjoitusta ulkona vähän kontaktin kestoa kokeillen. Meillä ei ole ollut siihen vielä vihjesanaakaan. Bonopa alkoi tarjota istumista ja erittäin intensiivistä katsetta. No, me harjoiteltiin sitten sitä ja me saatiin heti yleisöä. Näyttäähän se ihan omituiselta, kun pieni pörrö toimii kuin hienompikin valio. Iltapäivällä kokeiltiin uudestaan. Bono tiesi, että pyöreäpäisen tädin taskussa on jyväskyläläisen videokokkikoulun ihania lihakuutioita ja vaikka Kati oli mukana, se tuli istua töröttämään mun eteen intensiivisesti tuijottaen.

Me sitten harjoiteltiin istumista vihjesanan kanssa ja taas ihmisiä pysähtyi nurmikon laidalle katsomaan. Tämä on sinsänsä hassua, sillä koira tekee kaiken. Minusta tuntuu, että itse en varmaan kummoiseksi kouluttajaksi pääse kehittymään. Kunhan rämmin koiran perässä ja koitan olla estelemättä sen oppimista. Toinen tehtävä lienee pitää huolta siitä, että se saa tarpeeksi leikittyä, levättyä ja fyysistä liikuntaa.

Tänään me sitten aamulla kotosalla treenailtiin katsetta vihjesanan kanssa, joka on yllätys yllätys: Bono. Saa nähdä, onko viisasta, mutta voipi ollakin. Tai sitten ei.

Muuten ollaan tänään vain nujuttu kylki kyljessä koko aamu ja luettu hesari silpuksi vonkkareita kuunnellen. Kunhan se herää ja on lounastettu ja käyty ulkona, se saa harjoitella taas yksin olemista.

Mä olen niin omituisen onnellinen, että heräsi äsken epäilys: olenkohan mahdollisesti huomaamattani valaistunut? Voiskohan sellaista oikeasti tapahtua?

Tässäpä pähkinä tälle päivälle.

Lomafiiliksissä

Eilen pidettiin Bonon, Viirun ja täti-ihmisten kesken piknikkiä ja sitten oli illalla von Hertzenit Tavastialla. Huu!!! Mieletön pläjäys. Taituruus mykistää, niin että eipä siitä sen enempää. Paitsi, että ajattelin jossain vaiheessa, että tästä tulee varmaan kuulovaurio, mutta ei haittaa - tämä on sen arvoista. On ne ihmeellisiä miehiä. En saanut silmiä irti niiden KÄSISTÄ. Mitä kaikkea voi muutamalla parilla käsiä saadakaan aikaan. Valtavaa.

Voiko ihmisen loma paremmin alkaa?

Koiramaailmassa on tapahtunut myös kesäisiä asioita. Viirun ylimassiivinen turkki sai kyytiä ja koiran ärtyisyys helpotti heti. Käytiin vähän kylällä tepastelemassa uudessa kuosissa, kun Bono harjoitteli yksin nukkumista kotosalla.

Kesäisempi, kevyt kuosi esitettiin muotimaailmalle Espalla ja Aleksilla.


Seurustelu-upseerikin nousi tunnollisesti uniltaan hyvästelemään rakennuksesta poistuvaa hoitohenkilökuntaa, mutta miten peijakkaassa tuo mamin maihari puski niin tungettelevasti suuhun???

Murroskausi

Viikko on vierähtänyt ja on välitilinpäätöksen aika.

Paraatipuolelta löytyy seuraavaa:
1. kaulapanta on jo itsestäänselvyys
2. kakat tulee ulos
3. pelotonta käyttäytymistä kaupunkiliikenteessä ja työpaikalla
4. katsekontaktissa päästy jo harjoittelemaan kestoa (sisällä)
5. koirayhteisöön verkostautuminen on alkanut mallikkaasti Inkan, Viirun ja Tyynen kanssa
6. useita hienoja, pieniä yksinoloharjoituksia.

Hys-hys-osastolla esiintyy seuraavaa:
1. kunhan sisäsiisteys tai kriittinen koiran koko on saavutettu, futon pitää purkaa, koska sen pohjakangas on kyllästetty urealla
2. vahva mieltymys kenkien kanniskeluun
3. astumisharjoittelua pyöreäpäisen tädin sääriä vasten
4. aika ajoin vahvaa komentelupyrkimystä ruokatarjoilun vauhdittamiseksi.

Heli on tosin saanut minut vakuutettua viimemainitun hyödyllisyydestä, jota kuulema suojelukoirakoulutuksessa käytetään hyväksi. Ja toden totta. Ne pari kertaa, kun se on mennyt evästä odotellessa ihan sekaisin ja haukkunut ja riehunut, ja kun minä olen sen seurauksena alkanutkin puuhailemaan muuta kuin ruuanlaittoa, kontakti on ollut ihan huikea. Se ITSE keksi painaa pyllyn maahan (helpompi kohdistaa katse ylös?) ja keskittyä tuijottamaan kiinteästi. En olis todellakaan osannut opettaa ihan vielä!!!

Numero 3 on myös ihan jees tässä pikkupentuvaiheessa, koska mä en siitä tykkää, niin tulee otettua topakka EI -käsitteen harjoittelu ohjelmaan. Lenkkareiden raahaaminen on sen verran hupaisaa ja suloista, että huomaan pehmeneväni melko veltoksi. Olen antanut sille parin elämänkaarensa päähän tulleita tennareita, jotta paremmat kengät jäisivät rauhaan. Korviketekniikka tepsi ainakin viemärinkannen kanssa.

Tässä vielä jatko-osa luun kanssa puuhailusta. Luu alkaa olla jo siinä tilassa, että K-kaupan Hessu menettäisi toimiluvat moista kaupitellessaan, mutta meillä se seuraavaksi desinfioidaan höyryttämällä. Hyvä luu!



Meillä alkaa seuraavaksi sellaiset haasteet, että ruvetaan treenaamaan yksin jäämistä ihan systemaattisesti. Lisäksi me aletaan opetella leikkimistä. Toistaiseksi me ollaan leikitty vain sellaista pientä saalistusjuttua, jossa mä olen kaikki vetotilanteet antanut sen voittaa heti. Palloista se ei ole oikein vielä innostunut, mutta kepit se keksi eilen kasvimaalla. Kahdella pallolla se kyllä kerran vähän innostui, kun heittelin niitä vain ihan lähelle.

Tästä on hyvä jatkaa.

Tämä on mutenkin hyvä päivä. Von Hertzenit esiintyy kaupungissa ja koiravahti on hankittu jo ennen koiraa :)

Hyvä säkä

Me ollaan taas puuhattu yli voimiemme. Onneksi mä väsyn yhtä paljon kuin Bono, joten toivoakseni en teetä sillä ihan liikaa vielä asioita. Koulutusta ei ole tänään harrastettu.

Oli kova päivä, kun oltiin menevinämme töihin kahdeksaksi ja oltiinkin siellä jo seiskalta.... talvella tällaista ei tapahdu vahingossa. Ihmettelinkin, kuinka ratikassa oli hyvin tilaa.

Annoin lounaan sijasta Bonolle luun, jota se jyysti niin hyvällä halulla, ettei meinannut ruveta lainkaan nukkumaan. Piti ottaa se sitten pois, jotta se malttoi nukkua. Lihatiskin haju silti säilyi huoneessa selkeänä.

Tämä oli hetken koko universumi: kaikki muu lakkasi olemasta.

Töissä oli muuttosiivousta, ja sekös oli jänskää. Bono on jo niin rohkea ja reipas, ettei se olisi millään malttanut pysytellä omassa huoneessa.

Jokaisella on tehtävänsä, eräät ansaitsee leipänsä ovimiehinä.

Loman kunniaksi lähdettiin töistä vähän aikaisemmin ja treffattiin Viiru Hakaniemessä. Ajeltiin taas metrolla ja käytiin istuttamassa kasvimaalle kaksi vadelmapensasta, vähän valkoisia kesäkukkia ja persiljaa. Kun päästiin kotiin, oltiin niin poikki että paineltiin suoraan nukkumaan. Mun lihaksia pakotti maan kääntämisestä niin kovin, että empaattisena hieroin Bonon lihaksia ja venyttelin sen olkia ja lonkkia. Uudessa Koirat -lehdessä oli rautalankaohjeet, ei voi venyttää väärin niiden mukaan kun toimii.

Toivottavasti tuo kaluttu reunus ei ole pienen pienessä mahalaukussa.

Bono ei ihan vielä osaa hieroa mun selkää, mutta ei se kaukana enää ole.

Kakkasaldoa ei enää lasketa, sillä jokainen pursote tulee ulos. Ei oikein meinaa muistaa, että se on vasta 9 viikkoinen ja ollut mun luona vasta viikon. Se osaa niin paljon. Pitää nipistää itseään monta kertaa päivässä, mentaalisesti.

Päivi kysyi Bonon säkäkorkeutta ja se on nyt mitattu: se on hyvät 30 cm.

Herraisä!!!

Mulla olis videomateriaalia - tiedätte kyllä kenestä - mutta tiedostot on niin isoja, ettei onnistu jakelu edes YouTuben kautta. Jos joku tietää helpon tavan pakata niitä, niin opastakaa. Eksyin kammotuksien syövereihin, kun lähdin yksin toljailemaan tiedon valtatielle. Vieläkin värisyttää.

Ei lähdetty kasvimaalle tänäänkään. Bonsku on vedellyt sikeitä koko illan ilman iltapäiväruokaa. Huomenna se on jo vasikan kokoinen, kun se noin hyvin nukkuu.

Rauha maassa

Siitä on niin kamalan kauan, kun mulla on viimeksi ollut pentueläintä huolletavana, että välillä tulee epäilyksen hetkiä. Oikeasti pentua kuitenkin oppii lukemaan aika nopsaan. Mun on tehnyt mieli lähteä kasvimaalle parina iltana, mutta kun Bono on ollut selvästi levon tarpeessa, ollaan keskitytty siihen, ja olen puuhaillut kotosalla. Sille on nyt viikon sisällä tapahtunut tosi paljon asioita ja levon tarve on suuri.

Päivän Bono. Korva nurin, onni oikein.

Ei todellakaan jää huomaamatta, milloin virta piisaa :))) Silloin on hyvä kokeilla uusia ja vähän vaativampia asioita. Naksutinkoulutus näyttää olevan tosi hyvä leikki. Mä en ole siinä kovinkaan haka, eikä sitä voi tehdäkään kuin ihan vähän, koska se vie muuten puhdin ihan kokonaan.

Mujunen neuvoo, että sopiva harjoitus on sellainen, jossa koiran vireys ei olennaisesti laske harjoituksen jälkeen. Meillä se tarkoittaa tällä hetkellä viiden namin katsekontaktitreeniä ennen ruokailua. Kahdeksan namia vie jo päiväunille. Samoin tuo ruokinta-asia näyttää menevän ihan luonnollisesti. Kokeilin eilen antaa hiukan lisäruokaa vielä iltaruokinnan jälkeen, kun halusin kokeilla. Tulos oli se, että aamulla ei oikein ollut ruokahalua. Eli ei Bono ainakaan ahmatti ole, mikä helpottaa mun elämää ja suo mielenrauhaa huomattavasti. Miten huomaavaista, jälleen kerran.

Pitää ehkä vähän selittää, mistä havahduin annoksia säikkymään. Yksi tuttava kertoi huomanneensa, että oli ruokkinut omaa koiraansa reippaasti liikaa koko pentuajan 7 kk ikään asti, isomman rodun annoksilla. Koirahan söi, röyhtäili ja lihoi. Se oli oikeasti ikävää, koska koira on myös niitä rotuja, joiden lonkat voi pilata liikaruokinnalla.

Meillä on Bonolle ensimmäinen luu sulamassa huomista varten. Saapa nähdä, mitä se siitä tykkää. Mä toivon, että oikeista luista tulisi sille niin ihana juttu, että se jaksaisi olla vastaisuudessa niiden seurassa kotona yksinkin, kaluamatta jalkalistoja tai nappaskenkiä!

Pöhinää

Olin tänään koulutuksessa ja opin uuden sanan: pöhinä. Se on ilmeisesti digitaalimediaihmisten termi sille, mistä ennen sanottiin kuhisee. Missä porukat pörrää.

Meillä ei paljon pöhistä. Meikä funtsailee ilman, että taloudessa olisi yhden yhtä vaakaa, että paljonkohan Bono painaa ja paljonkohan sitä pitäis ruokkia. Mä tiedän, paljonko sitä pitää ruokkia minkäkin painoisena, mutta kun ei ole niitä vaakoja. Mietin, että kävisinkö Hau Maun vaa'alla koiran kanssa. Tuntuu, että se kasvaa silmissä.

Se kyllä tulee täyteen siitä määrästä, minkä mä sille annan ja jos yritän vähentää, se jää ärtyisen nälkäiseksi. Lihomaan se ei ole alkanut. Se söisi kyllä vähän enemmänkin, mutta kun tulee sitä koulutusnamiakin kumminkin jonkun verran. Hmmm... ehkä mä nyt jonkun vaakaesineen tarvin. On tässä pari vuotta kumminkin tätä puntarointia tiedossa.

Olin tosiaan koulutuksessa ja oli koko päivän sellainen kaipuu, että jotain pehmeätä puuttuu jaloista. Äkkiä sitä tottuu.

Rutinoitumista

Eilinen oli raskas päivä, kun piti aloittaa työura, ajaa ratikalla ja metrolla sekä tutustua Viiruun. Ilmanko oltiin puhkipoikki molemmat illalla.

Tänään työpäivä meni jo ihan rutiinilla, ja Bono katseli toimistossa unia keskilattialla samalla kun tädit kalkatti ja piti palaveria. Rautahermo hämmästyttää kaikkia. Miten voi pieni koira olla niin luja päästänsä?

Bonon Office.


Kun nukuttaa, silloin nukutaan.

Tänään sain sen hiffaamaan, mistä katsekontaktissa on kysymys - onnistumisen tunne oli valtava! Illalla sillä oli virtaa ihan älyttömästi, joten päätin, että nytpä kokeillaan leikkiä naksutusta ja katsoa olisiko se hyvä keino kuluttaa energiaa. Oli se. Herkuilla kokeillessa se näytti vähän hätkähtelevän naksautusta, mutta se tarjosi katsetta muutaman kerran jälkeen. Sitten päätin kokeilla vielä lempeätä vetoleikkiä, kun se on ainoa leikki, jota me osataan toistaiseksi - enkä viitsi sitä muuten siihen hirveästi rohkaista ennen kuin on kunnon hampaat tukevasti suussa. Se toimi niin hyvin, että muutaman kerran jälkeen, kun naksautin toisessa huoneessa, Bono juoksi mun luo. Ja se ei ollut sattumaa vaan toistui useamman kerran.

Onk vähä hieno koira? Mä olen ihan ratketa ylpeydestä!!! Vaikeinta taitaa olla tämä oma osuus...

Seuraavassa todiste vihreästä peukalosta ja siitä, kuinka Bonolla synkkaa tyttöystävän kanssa.

Pyöreäpäinen täti saa olla tarkkana talikkoineen, kun Mr´n´Mrs tarkastaa työn jälkeä.


Puutarhahommissa väsähtää. Kahden kerroksen tattispalat.

Kakkasaldo on 14-4. Aamulla tuli yhdet sisään, kun aloin pöljä keittelemään kahveja, enkä vienyt sitä heti noustuani ulos. Oma vika. Päivän viidestä kasasta neljä pihalle. Mä olen jo ihan vahaa.

Väsyttää

Meillä on ollut niin paljon uutta elämässä viimeisten päivien aikana, että otetaan rauhallisesti ja kerätään voimia tuleviin koitoksiin.

Kakkasaldo on 9-3. Vain kolmet sisään edelleen. Ällistyttävää.

Sain tänään käsiini Mujusen kirjan ja heti tiesin mokanneeni. Toin koiran töistä tänään kotiin iltapäiväksi hoitajan hoiviin ja kun itse tulin kotiin, huutelin ovelta ja hihkuin ja paijasin Bonoa hulluna. Väärin. Pitäisi hillitysti. No, koitetaan huomenna hillitymmin.

Nyt ei jaksa tämän enempää.