Niki paimenessa

Me oltiin tänään Nikin kanssa kaksistaan paimentamassa. Pampulalla on ihan yhtä paljon vauhtia kuin Bonollakin, mutta mepä mentiinkin häkkiin treenaamaan, että saataisiin alusta asti hallittua liikkumista siellä lampailla. Pikkuipana kun ei ole vielä hyvin vahva siinä maahanmenossa muualla kuin ruokakupilla.

Ekalla kerralla oli laitumella vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä neljä lampaista oli melko vikkeliä järvilaidunsession jälkeen. Niki ehti sinne sun tänne ja siinä tohinassa yksi lammas taklasi minut ja kuinka ollakaan, sama polvi, joka on jo ruvella Jessican kanssa kohtaamisesta, oli alimmaisena.

Tuntuu ihan paluulta lapsuuteen, kun on polvet ruvella. Elävästi muistuu ne kesät mieleen! Silloin sitäpaitsi paistoi aina aurinko just samalla tavalla kuin tänä kesänä. Ei ehkä ihan yhtä kuumasti, mutta yhtä sinnikkäästi.

Mitäs muuta? Bonon ärtyisyys toisille uroskoirille ei ole ainakaan vielä kastroinnista helpottanut, eli tiukkaa kuria sille pitää pitää. Helle vissiin on alkanut ottaa kupoliin, sillä se on ollut taas oikein ärsyttävä ja vouhkaa vasaemalle ja oikealle. Mä olen jo hyväksynyt ajatuksen, että se ei enää ole pentuaikojen avoin, sosiaalinen ja ystävällinen kaikkien kaveri, ja suosiolla varoitan muita, että ei kannata tulla lähemmäs, tämä on ärzy. Että tähän on tultu, ei olis uskonut pikkuenkelistä.

Ensi viikolla ei päästä paimeneen, mutta sit sitä taas on! Nyt alan kuljettaa molempia mukana. Niki on niin potentiaalinen myös. Se vain on repsukka niin pieni, että sen pääkoppa simahtaa ihan hetkessä. Sitä ei millään meinaa muistaa, miten vauva se kumminkin vielä on.

Niki ystävystyi Woolin kanssa (1 v 3 kk, paimenkoulun oma työbortsu) ja kun oli aika hiljainen ilta, ne pääsivät vähän lopuksi leikkimään vapaina. Niki on tosi tomera tapaus Bonon kanssa, mutta omillaan se on oikeastaan aika säyseä. Mulla oli juustoa mukana ja se tuli joka kerta, kun kutsuin, vaikka se oli vapaana toisten koirien kanssa! Mua hämmästytti sen hyväkuuloisuus, koska Bonon seurassa sen korvat on milloin missäkin. Harvemmin kumminkaan kuulolla.

Käytin sitä yksin tänään myös viimeisellä iltapissalla ja se melkein seurasi mua (siis tottisseuraamista) koko lenkin, kun niitä ihania emmentaleja oli edelleen taskussa. Mun piti sanoa sille vapaa ja tee pissa, että se muisti hoitaa asiat. Taitaa olla otollinen aika kouluttaa.