Viilenevää

Meille ei oikein tapahdu juuri mitään niin ei tule kovin ahkerasti päivitettyä blogiakaan. Ulkoillaan paljon ja leikitään kopin ottamista (sukalla onnistuu molemmilta hienosti) sekä palloilulajeja. Pallon tuomisella koitan saada Nikin oppimaan noutamista. Naksuttimella ollaan pelattu iltaisin myös. Molemmat tykkää siitä kovasti ja väsähtävät myös helposti.

Yhtenä iltana teetin Bonolle sellaista, että sen piti käydä merkkaamassa eri puolille huushollia liimattuja post it-lappuja. Seuraavassa harjoituksessa sen piti tepastella tietyllä matolla. Yhtäkkiä se kesken maton merkkaamisen lähti etsiskelemään post it-lappuja, mikä kyllä kertoo harjoituksen kuormittavuudesta. Se on rankkaa, kun pitää itse ajatella!

Nikin naksutintreenit keskittyy siihen, että se ottaisi rilaisia esineitä suuhun. Nutoa siis harjoitellaan. Lähinnä jälkikapuloilla ja hiusdonitseilla toistaiseksi.

Nikin siskolla on kuulema ekat juoksut ja meillä tämä ikävaihe näkyy niin, että nuuskiminen on erittäin intensiivistä. Sukukypsyys on ovella! Niki on vähän osoittanut myös kärsimättömyyteen taipumusta, mitä koitetaan suitsia niin, että ollaan nyt viileämmillä keleillä alettu tehdä iltalenkeillä vuoronperään tottista. Toinen odottaa, kun toinen reenaa. Tavoitteena on, että paikkamakuu tulisi molemmilla varmemmaksi ja Ippulin kärsivällisyys vähän kasvaisi. Treenatessa tämä on kyllä etu. Se menee sivulle aika vauhdikkaasti peppua heilauttaen, kun on nakkia tiedossa!

Maahanmenoa reenataan ahkerasti molemmilla kaikissa mahdollisissa paikoissa, koska se on tärkein tottelevaisuutta edellyttävä vaatimus paimennuksessa. Jonkunlaista edistymistäkin on alkanut näkyä. Bonolla paikkamakuu on itse asiassa ihan hyvä. Se pysyy maassa mukavan varmasti. Ippulikin on alkanut osoittaa halua maastoutua melko vauhdikkaasti. Kestoakin siihen on saatu hiukkasen.

Bonon kastrointi ei ole ainakaan vielä vaikuttanut sen ärhentelyyn. Se on ollut taas vauhkona, ja haukkuu ihmisiä, joitakin koiria, lastenrattaita ja matkalukkuja. Ainut konsti, millä sen saa niistä tilanteista iististi ohi, on panna se seuraamaan.

Enää mua ei edes ärsytä tämä piirre, lähinnä säälittää. Olen ajatellut sen niin, että mulla on siis koira, jolla on ns. erityistarpeita. Suhtaudun siihen nykyään kuin vähän henkisesti vajaakuntoiseen: minkäs se sille itse mitään voi, että sitä pelottaa ja ettei sillä ole niitä nappuloita systeemissään, jotka sitä auttaisivat. Kaikki konstit on koitettu ja mikään muu ei toimi kuin seuraamaan laittaminen. Pitää vain auttaa se järkyttävistä tilanteista mahdollisimman vähäisin seuraamuksin. Se ei ole tottelemattomuutta, pikemminkin se on itsevarmuuden puutetta, liiallista pehmeyttä ja hermorakenteen vajavuutta. Vaatimalla ja pakotteilla siihen ei pysty vaikuttamaan.

Positiivista kumminkin on, ettei se uhotessaankaan pyri puremaan ketään, ja silloin kun sillä on turvallinen olo, se on tosi kiltti. Käytiin itse asiassa jopa koirapuistossa toissapäivänä, kun siellä oli 8-vuotias, erittäin varma suursnautseriuros. Bono yritti sille uhota, mutta se laittoi kutakuinkin katseella Bonon kuosiin.

Onneksi on tullut hinkattua tottelevaisuutta Bonon kanssa, koska siitä se saa toimintamallin ja seurauttamalla ne tilanteet yleensä hoituu. Tosin vain jos on makkarat mukana. Jos ei ole herkkuja niin mekkala on taattu.

Bonoon verrattuna Niki menee siinä sivussa vähän niinku omalla painollaan. Sen kanssa ei ole mitään ihmeellistä vielä ainakaan ollut. Se on hirmu helppo tapaus. Koirista, mopoista ja linnuista se on nyt kiinnostunut, joten seurauttaminen ohitusmenetelmänä toimii silläkin. Ja ne on yhdessä helppo saada seuraamaan erittäin intensiivisellä kontaktilla, koska makkarasta tulee vähän skabaa.

Huomenna mennään paimeneen ja toivotaan kuivaa keliä, ettei oltais ihan ravassa.