Laatikossa kuhisee

Huomenna eräs nuori herra täyttää 3 viikkoa siskoineen ja veljineen. Kuvista päätellen pentulaatikossa harjoitellaan jo nelitassuvetoa ja aletaan pikku hiljaa aukoilla silmiä. Oi ja voi!


Suloiset otukset on täällä.

Olen ilmoittanut Bonon 14.2 Tampereelle ulkomuototuomareiden FCI1-ryhmän näyttelyyn. Toiveissa on esittää se nyt paremmin ja kenties saada turkkiakin näyttämään hiukan paremmalta ja siten saada nuorten luokasta vähän parempi laatuarvostelu kuin viimeksi. ERI:ähän sitä tietty tahtoisi, mutta EH:kin kelpaisi.

Näyttely on maneesissa, joten liikkeet saattaa siellä näyttää paremmilta, samoin turkki, jos siellä on vilpoisaa. Tuomarina on Marja Talvitie, joka kaiketi on tiukka ja hyvä.

Tämä onkin sitten viimeinen kerta vähään aikaan. Bono on niin keskenkasvuinen ja vasikkamainen ja joutuu kuitenkin ikänsä puolesta seuraavaksi kisaamaan jo avoimessa luokassa. Jotenka käytetään seuraavaksi varmaan yhtä toista tyyppiä pentuskaboissa syksyllä. Mama voi kyllä käydä vähän kehien laidoilla - tai miksei fiiliksen suosiessa myös niiden sisäpuolella - opiskelemassa aihepiiriä.

Vähemmän raskasta

Carmenin pentue, josta puhuin pari pävää sitten, on nyt ensimmäistä keertaa julkisuuden valokeilassa tuolla.

Silmävammoja ilmassa

Viiru kävi tänään kontrollissa ja verenpurkauma on jo melkein sulanut ja silmässä on näkökyky säilynyt, vähän kiinnikkeitä on iiriksen ja linssin välissä ja sitä nyt hoidetaan sekä tulehdusta loppuun. Viiru on jo oma itsensä, ärähteleekin jo niin, ettei tarvi epäillä, että koira olis eläinlääkärissä päässyt vaihtumaan kiltimpään versioon.

Hienosti se kyllä antoi hoitaa. Ei tarvittu kuonokoppaa kertaakaan. Seuraava kontrolli on viikon päästä. Saa nähdä, miten silloin on.

Ilmeiseti joku trauma tässä taustalla on, vaikka silmässä ei mitään reikää näy. Diabeteksestä tai PRA:sta tälläinen ei kuulema voi johtua. Se sijaan, esim. joku punkin jättämä virus esimerkiksi voi aiheuttaa tällaista, ja silloin se voi myös uusia.

Nyt on joku silmäongelmien sesonki, sillä Oonallakin on ollut rähmimistä ja Romeo juoksi kuusen oksaan ja sai vekkejä silmään. Onneksi ne oli ihan sarveiskalvon pinnassa, mutta antibioottisalvakuurilla sielläkin ollaan.

Bonsuli on vouhkannut mimmien perään pari viikkoa ja alkaa olla aika tattispala. On tainneet pahimmat hajut laantua, sillä tänään siitäkin näkee, että taidamme piakkoin saada takaisin karkuteillä olleen mukavan Bonon.

Huomenna me mennään Oona-siskon luokse päivällä ja koitetaan hoitaa kamala uusi vuosi niin, että pääasiassa ilta menisi sikiunessa.

Nyt kun viikolla on kaikki iltalenkit menneet pienen paukuttelun siivittämänä, se on toiminut itseasiassa vähän siedätyksenä. Samalla ollaan otettu vierellä kävelyä aika tosikkomaisesti ja esim. eilen se käveli ihan superhienosti pitkiä pätkiä. Ihan kuin se olisi saanut siitä tukea, että se on ikään kuin käskyn alla. Bonohan onneksi on sellainen, että se työskentelee paineen alla hyvin. Ja se kuitenkin yksittäisten paukahdusten jälkeen rauhoittuu aika nopsaan niin, että huolii makupalan, eli ihan ylettömän epäterveellisestä stressistä ei onneksi ole kysymys. Jos tyttökoira tulee vastaa, niin se unohtaa koko paukut tykkänään.

Tietysti sellaiset lähellä paukahtavat pommit on sit eri asia, mutta niihin ei olla vielä törmätty ja sisällä se rauhoittuu nopeasti, jos sellainen ikkunan alla jysähtää. Onneksi Viiru ei välitä noista mitään, niin se on hyvää seuraa ja esimerkillinen kaveri - tässä suhteessa. Koska Viiru on teutori ja mustalammas, ei voi kehua ihan varauksettomasti ;)

Carmen on pyöräyttänyt eilissä aamuna pennut ja siellä on kuulema kaksi oikein komeeta trikkipoikaa! Olen tässä vähän tuumaillut, että saapa nähdä olisko toinen niistä meidän Nikita?

Vähän on meinannut pinnaa kiristää Viirun ja Bonon yhtäaikaa sattuneet viirahdukset, mutta ei niin paljon, että uskaltaisin kumminkaan pentuajatuksesta luopua. Synkkyyden hetkellä arvelin kyllä, ettei teutorin ja paskiaisen lisäksi meidän huushollin useampaa hämmentäjää mahdu. Nyt alkaa näyttää kyllä taas paljon tilavammalta.

Koirasta, jahka se joskus saadaan, tulee siis Niki. Kokeiltiin monia nimiä ja monet oli jollain tapaa liian samanlaisia kuin Bono ja testattaessa se luuli, että sitä kutsutaan. Niki on niin erilainen, ettei Bono erehdy siihen.

Sitäpaitsi Nikita Hrutsov oli värikäs tyyppi ja lanseerasi käsitteen rauhanomainen rinnakkaiselo. Jospa nimi olisi tässä suhteessa enne. Ja nyt ei sit muistella Kuuban ohjuskriisiä, tai Berliinin muurin rakentamista tai muuta vähemmän rauhanomaista. Sellaista spittarin pöytään lyömistä meidän huushollissa huumoriantaju kyllä kestää! Että väriä saa olla.

Laiheliini

Lisäsin Bonon ruoka-annosta vähän, kun ilmat meni nollan kieppeille, mutta en näköjään tarpeeksi. Piruparka on laihtunut! Viirulle lisäravinto on riittänyt, se on pysynyt samassa.

Me ollaan sen verran aktiivisempia vissiin oltu tässä viime viikkoina ja kun se tekee uutta, entistäkin maskuliinisempaa turkkia, kaloreita on tullut tarpeeseen nähden kai turhan niukasti. Nyt on sellaiset pari lihotuspäivää, että katsotaan, missä tulee ruokahalun raja vastaan, kalibroidaan vähän annostelijaa ja veistetään silavasta ihan kunnon siivut joka aterialle.

Ei ole kiva kun kylkiluut törröttää.

Pentukuume on äitynyt niin pahaksi, että olen luovuttanut enkä kamppaile enää sitä vastaan. Kaksi hienon hienoa pentuetta on alkuvuodesta tuloillansa. Bonon isoäiti Carmen saa pennut uudenvuoden tienoilla ja Bonon sisko Oona helmikuun lopulla, jos kaikki menee hyvin. Kyttään jommasta kummasta trikkipoikaa.

Jos ei tärppää, sit mietitään asia uudestaan, mutta voi voi! Tuntuu, ettei joulu vois tulla hitaammin.