Laiheliini

Lisäsin Bonon ruoka-annosta vähän, kun ilmat meni nollan kieppeille, mutta en näköjään tarpeeksi. Piruparka on laihtunut! Viirulle lisäravinto on riittänyt, se on pysynyt samassa.

Me ollaan sen verran aktiivisempia vissiin oltu tässä viime viikkoina ja kun se tekee uutta, entistäkin maskuliinisempaa turkkia, kaloreita on tullut tarpeeseen nähden kai turhan niukasti. Nyt on sellaiset pari lihotuspäivää, että katsotaan, missä tulee ruokahalun raja vastaan, kalibroidaan vähän annostelijaa ja veistetään silavasta ihan kunnon siivut joka aterialle.

Ei ole kiva kun kylkiluut törröttää.

Pentukuume on äitynyt niin pahaksi, että olen luovuttanut enkä kamppaile enää sitä vastaan. Kaksi hienon hienoa pentuetta on alkuvuodesta tuloillansa. Bonon isoäiti Carmen saa pennut uudenvuoden tienoilla ja Bonon sisko Oona helmikuun lopulla, jos kaikki menee hyvin. Kyttään jommasta kummasta trikkipoikaa.

Jos ei tärppää, sit mietitään asia uudestaan, mutta voi voi! Tuntuu, ettei joulu vois tulla hitaammin.

Joku raja

Saatiin Romeolta herkkujen herkku: oikea peuran jalka, sorkkineen ja karvoineen päivineen. Valitettavasti Bono on niin esikäsiteltyjen ruokien uskollinen kuluttaja, että jalka jäi syömättä. Vielä se tosin rötköttää makuuhuoneessa odotellen uutta inspiraatiota ja rohkeuden puuskaa.

Kyllä se sitä vähän on kalvanut ja syönytkin, mutta olisko karvat kutitelleet kurkkua? Joku raja raakaruuallakin vissiin on. Voi voi.