Tokoryhmä

Meillä oli torstaina taas Bonsulin tokokurssi ja opeteltiin kouluttamaan koiralle ruutua. Koska pakkaset oli leudontuneet ja fiilis korkealla, innostuttiin jäämään rupattelemaan kurssin jälkeen. Meitä oli kolme sitkeintä treenaajaa ja kurssin vetäjä Kati ilmaantunut paikalle. Siinä rupatellessamme muodostimme reeniryhmän ja asetimme tavoitteeksi mennä kisoihin 22.5.

Ennen kisoihin ilmoittautumista Kati lupasi järkätä seuransa (ja nyt myös siis meidän ryhmäläisten seuran eli Keravan koiraharrastajien) kautta möllikisan, että nähdään, ollaanko lainkaan sellaisessa kisakunnossa, että tohtii lähteä edes kisakokemusta hakemaan. Toisaalta, jos menee sillä mentaliteetilla, että häpäistään kunnolla, niin kanssakisaajilla on ainakin helpompaa.

Jos totta puhutaan, luulen, että olen Nikin kanssa ennemmin kisaamassa kuin Bonon, koska Nippeli seuraa paljon paremmin. Niki voi seurata ihan kevyesti 20-30 m ilman palkan tietoakaan. Bono vilkuilee koko ajan.

Sama se, aktivointi mielessä mä joka tapauksessa reenaan Bonoakin. Se työskentelee niin mielellään, että itsellekin tulee hyvä mieli. Sitäpaitsi Bono on reaktiivisena, herkkänä ja ennakoivana koirana vaikea koulutettava, joten itse sen kanssa oppii tosi paljon. Koska se kuitenkin työskentelee mielellään, sen kautta näkee kaikki mahdolliset ja mahdottomat ohjausvirheet ja niiden seuraukset :D

Ryhmään mä kyllä nyt sit menen molempien kanssa. Ihan huippua! Porukka on tosi kivaa ja motivoitunutta.

Perjantaina meillä oli treffit Rommin kanssa, mutta veinkin treffeille vain NIkin. Pikkuveijari sai omaa laatuaikaa, kun sen oin ollut syksyllä tyytyminen hiukkasen vähempään. Bono on kulkenut hierojalla ja kurseilla sun muuta. Eipä silti, Niki pääsee usein Bonon kurssin ajaksi yksin kyläilemään mun isän luokse.