Hae tästä blogista

perjantai 17. joulukuuta 2010

Tassu massage

Tassut on pysyneet hyvinä, kun niitä on suojattu sukilla ja välillä yöksi laitetaan kehäkukkavoidetta. Eilen hieroin kahdeksan kappaletta tassuja ja tuumin, että ikinä en ole omia kavioita samalla pieteetillä hoitanut. Huoks. Meidän pojat ei kuitenkaan ole mitään villasukajengiä (vaan puuvillasukkajengiä).



Mamalla on pari viikkoa lomaa ja olen saanut nauttia hauvojeni seurasta mm. koirametsässä. Tässä kuva juuri hetkeä ennen kuin 9-kuinen lintukoiran penikka liittyi leikkimään kanssamme alkuviikosta ja jonka matkaan Niki karkasi.



En ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti, sillä en kerta kaikkiaan voinut uskoa, että se lähtisi vieraiden matkaan. No, me tavattiin taas parkkipaikalla ja kyyti oli ilmeisesti ollut reipasta, sillä nenu oli ruvella ja sen koommin se ei ole (ainakaan vielä toistaiseksi) karkaillut. Se oli kuulema kyllä jossain vaiheessa tajunnut, että oma porukka ei ole mukana ja näyttänyt vähän epätietoiselta, eikä se yhtään vastustellut autoon kiipeämistä. Mutta ei se kyllä sitä vastustele koskaan muulloinkaan, joten suuren suuria siitä ei voitane päätellä.

No, tässä sitten todisteluaineistoa siitä, että karva kasvaa pienimmälläkin, ainakin villahousuosastolla. Suurimmalla taas vatsa toimii, mikä lienee näin oikeaksi osoitettu.



Sitten pari potrettia.



Bonsuli on normaali oma itsensä, nauttii lumesta!



Nikin korvia en ole nyt syksyn kuluessa hoitanut, sillä taktiikkana on sellainen lähestymistapa, että pidetään ne korvalehtirustot nyt pehmeinä, ja kunhan kroppa miehistyy ja turkki komistuu, hoidetaan niitä intensiivisesti ja haetaan näyttelytulos. Paras keino nimittäin on ollut se collieiden korvasalva, mutta pelkään, että jos sitä pitää jatkuvasti, se painavana kumminkin lisää rustoa. En tiedä. Saa nähdä, miten taktiikka puree.

Tässä taas kuva siitä, miten Niki kerjää toimintaa. Jäin töllistelemään ja fotaamaan, eikä matka jatkunut ennakko-odotusten mukaisesti. Kuvasta käynee ilmi, mitä ollaan reenattu? Aivan oikein, maahan menemistä.


Maahan meneminen on siis se ultimate alamaisuuuden osoitus ja sillä kommunikoidaan, että "katsos mama, mä olen näin kiltti, eikö nyt voisi jo alkaa tapahtua?" Eilen kokeilin ekaa kertaa, miten se menee maahan lampailla ja hyvin meni. Poika on vasta 11 kk ja täydessä hormoosykloonin pyörityksessä, joten ei paha.

Viesti on kyllä vähän ristiriitainen, kun mennään maahan mutta louskutus käy....hmmm....