Juuri kun urputin, etten meinaa osata ottaa Nikistä sellaisia kuvia, joissa sen vekkulius ja hyväntuulinen, ihana luonne oikein näkyy kunnolla, kamerasta löytyi eilen - syntymäpäivänä - otettu kuva, jossa se virnistää tyypilliseen tyyliinsä. Tämä olkoon siis virallinen 1-vuotiskuva.
Olin toivonut, että koirametsässä hankittu nenussa oleva skraadu olisi jo parantunut, mutta siinä se vaan näkyy. Mutta oliko se niin, että arvet vaan koristaa miehiä? Tosin tästä ei jää edes arpea, niin hyvin se on jo kursiutumassa kokoon.
Sen kummempaa spesiaalijuhlaa meillä ei ole ollut, ellei sitä lasketa, että koko meidän viikko on yhtä herkuttelua ja vapaana ulkoilua ja sillä tavalla spesiaalia.
