Pelkkää tokoa

Tällä viikolla on ollut neljät tokotreenit ja kaksiin on Nikikin päässyt mukaan. Muistin heti kättelyssä, miksi en ole roudannut molempia auton perässä: se odottavan suu käy taukoamatta. Erityisen raakaa oman vuoron odottelu on Nikin mielestä.

No ratkaisuyritelmiä on seuraavanlaisia: olkkariin on pesiytynyt eleganteista elegantein sisustuselementti kevythäkki, ja olkkarireeniin kuuluu, että odotteleva on häkissä ja katselee lähietäisyydeltä toisen reeniä. Lyhyet treenit ja odottajan vuoro vaihtuu tiuhaan. Ulkona sama niin, että kun meteli alkaa, paukautan kädellä ikkunaan tai auton kattoon. Se muistaakseni tepsi Bonon haukkumiseen aikoinaan, ja eilisen perusteella näyttäisi vähän tepsivän Nikiinkin. Sanallinen ojentaminen ei vaikuta millään lailla.

Tänään treenattiin ilman koiraa, kun käytiin ravintolassa istuen läpi tunnistusnoudon koesuoritus ja harjoittelu teoriassa. Sitä me aletaan vääntää olkkarissa molemmille, sillä Niksukka on tullut siihen ikään, että sillä on ihan mahdottomasti tarmoa. Bonokin meinaa siihen väsyä. Erityisesti Niki tarvii jotain vaikeata ja nenällä tehtävää hommaa.

Koirakuiskaajan opeilla rauhoitan sitä ulkona, kun se ei meinaa pysyä nahoissaan odottamalla niin kuan, kun se rauhoittuu. Sitä odotusta sit piisaa, mutta se on ainut mikä tepsii. Nyppiminen tai komentelu ei tehoa sen kummemmin vetämiseen kuin vinkumiseenkaan, vain kärsivällisyys - ja työ! Sivuvaikutuksena Bono alkaa olla ihan priimakondiksessa arkitottelevaisuushommissa, se joutaa relaamaan ihan kybällä, kun odotellaan että kakara rauhottuu.

No, meidän tokoporukka saanee halliajan, joten saadaan kunnon häiriöreenit molemmille ainakin kerran viikossa koko talvenkin. Ja ensi torstaina Niki pääsee taas paimeneenkin pitkästä aikaa.

Ekan kerran tehtiin torstaina Bonon kanssa koko alokasluokan ohjelma ohjattuna ja kunhan saadaan seuraamiseen hiukan täpäkkyyttä täyskäännöksissä ja hyppy kuntoon ni se olis melkolailla siinä. Liikkeenohjaajasta se ottaa häiriön, samoin luoksetulon tötteröistä, joten niitä pitää reenailla. Meidän 5-6 hengen tokoporukassa taitaa tosin olla kolme kouluttajaa, joten eiköhän me ehditä niitä reenailla ennen toukokuun kisoja.

Seuraamiseen olen saanut ryhtiä lelupalkalla, namilla se jotenkin ei jaksa pitää kontaktia kovin hyvin, jos se nami on taskussa. Jäävissä liikkeissa lelu on myös ykkönen.