Pirtsakkaa

Pojat on taas olleet aika paljon hoitohenkilökunnan hoivissa, sillä emäntä on reissannut työmatkoja. On ollut vähän kiirusta sillä saralla. Niin mukavasti ne siihen suhtautuvat, eli eivät suhtaudu mitenkään, että haave ihan ulkomaanmatkasta on päässyt viriämään. Että jos lokakuussa lyhyelle visiitille jonnekin... Kustavissa on häkitön koirahotelli ja ajattelin uskaltautua sinne pojat muutamaksi yöksi viemään. Tai no, katotaan ny :)

Bonsulin kanssakin menee nyt hyvin. Se on ollut tosi virkeä, haistelee ja merkkailee kovasti. Se on ollut syyskuun paremmalla tuulella kuin koko kesänä tai keväänä. Käytösongelmiakaan ei juuri ole, vaikka sitä pelottaa pimeät illat. Leikkasin siltä kynttäkin vähän liikaa joku päivä sitten, mutta ei se siitä välittänyt mitään.

Niki täytti eilen 9 kk ja se vaan porskuttaa omalla itsevarmalla tavallaan. Se on oppinut kommunikoimaan jollain tapaa ja minusta hauskinta on, kun olen hampaiden pesulla niin se tulee istumaan niin hienossa asennossa ja ryhdikkäänä mun sivulle lavuaarin ääreen. Se siis todella tykkää hampaiden pesemisestä ja sillä tavalla muistuttaa, että perheen pienimmälläkin on hammasharja ja hyvää hammastahnaa!

Sillä on sellainen sallittu pahe, että se saa pilpustaa kierrätyspahveja. Se itse hakee ne elfakorista ja se viihtyy niiden kanssa yllättävän hyvin. Käytetyistä mehutölkeistä on tullut ihan yhteinenkin leikki Bonolle ja Nikille. Niitä on hyvä heitellä ja jokaisessa tölkissä näyttää olevan vastustamatonta uutuuden viehätystä. Roskaa tulee, mutta ei tuota ole raaskinut kieltääkään, kun se on niin harmitonta.

Nikilla on nyt sellainen vaihe, että sen aamut käy pitkiksi ja se herättää puoli seiskalta joka aamu. Bonolla oli joku tällainen kausi aikoinaan myös, muisteleisin.