Paha karma

Oltiin eilen metsälenkillä ja intouduin, kun kanttarelleja oli alkanut puskea maasta. Pampulat juoksenteli innoissaan ja yhtäkkiä Niki olikin omilla teillään. Huutelin sen perään ja sieltä se kohta tulikin. Ja taas ampiaisten syömänä. Kiire tuli autolle ja Ippuli itse jolkotti etunenässä.

Sain kaksi mönkivää ampiaista kaavittua sen turkista metsässä, mutta kotona pohjavillakammalla turkin läpi käytyäni löytyi vielä neljä. Hydrokortisonia oli annettava taas, oli se niin kipeänä.

Täsmälleen sama asia tapahtui sen ainoan kerran, kun tässä taannoin löysin mustikoita. Kumma, kun heti kun metsästä löytyy jotain sadon tapaista, Niki on ampiaispesässä. Puoli tuntia ehdittiin siellä olemaan, vaikka olin ajatellut viettää laatuaikaa luonnonhelmassa pimeän tuloon asti. Ja mä en yleensä ikinä löydä kanttiksia! Sen kerran kun niin voihan vyys!

Bono on sen verran arka, ettei se mene härkkimään ampiaispesiä, mutta Niki on kovapäisempi. Jospa se nyt oppisi. Tosin en usko, koska niitä turkin seasta löytyneitä öttiäisiäkin se oli valmis haukkaamaan... Uskallankmä sitä enää metsässä juoksuttaakaan? Vai laitanko liekaan? Kai sen on pakko jossain vaiheessa oppia jättämään ne rauhaan? Onneksi se ei ole yliherkkä.

Aamulla se jo leikki ja oli muutenkin ihan normaali. Onneksi se on niin reipas.