Toko-toko

Päästiin vihdoin aloittamaan eilen toko-kurssi Bonon kanssa ja poju jaksoi työskennellä superhyvin kokonaisen tunnin! Meillä oli ihan huippupäivä, kaikki meni aivan nappiin popsinakkien avulla. Lopussa tehtiin hommia vielä lelupalkalla, kun nakit ja niiden houkuttelevuus alkoi hiipua.

Liikkeestä maatamenoa treenattiin ja saatiin se ihan suoraksi ja aika nopeaksi uudella käsiohjausvinkillä. Ohituksiakin harjoiteltiin, kun oli ylimääräistä aikaa sekä paikkamakuuta ja kouluttaja Jari tuumaili, että meillä on ihan huippupäivä. Kaikki meni niin kuin näitä olisi sahattu aina. No, maahan menemistä onkin kyllä treenattukin, pari tuhatta kertaa varmaan, että kyllä sen on syytä tietty mennäkin. Mutta että kunnon häiriössä, aijjai...

Pelkäsin aluksi, että toisten koirien läsnäolo kiihdyttää sitä liikaa, mutta kun oli alla tunnin metsälenkki, oli pahimmat höyryt päässeet jo tantereelle, ja kaikki meni tosi hyvin. Paikkamakuukin sujui erinomaisesti, vaikka ringissä oli kymmenkunta koiraa. Kyllä täytyy sanoa, että emäntäkin palkkautuu hyvin, kun koiralla on niin kivaa! Maatessankin se repsukka heiluttaa häntää!

Nikihän joutuu sit tietenkin tekemään samat kommervenkit kuivaharjoitteluna olkkarissa ja lenkkien yhteydessä, mutta sen kanssa on tehty niin vähän, että ihan olkkaritreenikin käy vielä treenistä. Bonolle olen olkkarissa tehnyt viimeaikoina kosketusalustalla maahanmenoa. Vähän pohjustetaan ruudun opiskelua. Keppien kanssa ollaan ulkosalla totuteltu myös eteen-sanaan.

Bono nauttii aivan naurettavan älyttömästi, kun pääsee yksin mun kanssa ulos ja puuhailemaan. Nikin mielestä se on vissiin hiukan tylsempää. Toisin, hyvät namit kun on taskussa, asiat luistaa melko mallikkaasti. Nikiä on aina palkattu siitä, että se pitää kontaktia, joten se on aika hyvä, jos vain on palkkaa. Ja se kyllä palkkautuu jo vanuttamisestakin, laumavietti toimii sillä yhtä kivasti kuin Bonollakin.

Noin pääsääntöisesti Nikin huomio on kyllä tätä nykyä kiinnittynyt aromaattisiin hajuihin. Osaan onneksi olla alusta asti sen kanssa vähän tarkempi, jos vetämistä pee-postin suuntaan ilmaantuu.

Bonon leppoisuus jatkuu vielä, olen nyt venytellyt sen takajalkoja joka päivä. Naamaan meinasi taas puskea veristä ihottumaa, mutta saatiin se viikonloppun aikana talttumaan ennen kuin ehti levitä pahaksi. Onneksi huomasin sen perjantaina koska olin itse reissussa la-su ja koirat oli mummin hoivissa. Mummi oli noudattanut desinfiointiohjeita kirjaimellisesti ja Bonsulin naamavärkki oli parantunut, eikä käytösongelmia ole ilmaantunut.

Huoks.

Pojat oli asemalla vastassa kun tulin reissusta ja kyllä ne on komea parivaljakko. Ne osaa istua niin kylki kyljessä ja ritirinnan, että joku voisi luulla niitä jopa erityisen hyvätapaisiksi! Niki on jo melkein yhtä kookas kuin Bono. Kyllä siinä sydän vähän muljahtaa, kun niiden pitkäkaulakuikuilun huomaa.

Just yhden yön näköjään raaskii olla kotoa pois, sit tulee jo olo, että mitähän ne karvakorvat siellä.... Tämä olikin kyllä vissiin eka kerta, kun olin Nikin aikana yötä pois kotoa. Täytyy sanoa, että reissu oli kyllä sen arvoinen. Kävin kurkkaamassa Stingiä Tallinnan Sakuhallissa ja paikka oli hyvä, yleisö oli hyvä ja artisti ihan loistava!