Oikea formula

Meillä on ollut Nikin kanssa vähän tekemistä sen kanssa viime aikoina, että kumpi on kumpi meidän suhteessa. Ja että onko meillä jonkinlainen emäntä-hauva-suhde ylipäänsä olemassa. Kaksi kertaa olen joutunut panemaan sen ulkona maahan ihan väkisin, kun se on meinannut jumpitella ja ollut sitä mieltä, että nuoren koiran ei tarvi totella, vaan se saa mennä nenän viitoittamaa tietä, miten tahtoo.

Toinen tälläinen tulehtuneen suhteen päivä oli viime viikon torstaina, kun oli vielä molemmat koirat paimenessa mukana ja kaikki meni tietysti aivan v***iksi.

Eilen tehtiin kaikki toisin. Ulkoilutin koirat oikein hyvin ennen paimeneen lähtöä ja ruokin ne kevyesti, mutta hyvin. Bono jäi kotiin, koska oli tarkoitus hommata laatuaikaa mulle ja Nikille. Ajoitettiin saapuminen niin, että ehdittiin ulkoilla ja rauhoittua oikein hyvin myös ennen lampaille menemistä. Molemmilla kerroilla makuutin sitä odottelemassa ja rauhoittumassa.

Meillä meni molemmat kerrat aivan putkeen! Aloitettiin vapalla kuljetuksella ja vaikka se haisteli jonkun verran, se pysyi koko ajan hommissa ja kuulolla niin, että sitä ei tarvinnut kamalasti vaatia. Sain periaatteessa edetä vallan kehumalla. Niki itse innostui hommasta taas niin, että kun oli lopetettu, se itse kävi vielä kiertämässä lampaita pari kunniakierrosta. En ollut ottanut sitä kiinni, koska aiemmin ei ollut mitään tällaisia "ongelmia". No, koulutuksen tässä vaiheessa, tämä ei ollut ongelma, myöhemmin kyllä :)

Tokalla kerralla sama hieno esitys jatkui ja joka kerta kun vaadin sitä menemään maahan, se meni melko hyvin - jopa paremmin kuin muutamat vanhemmat ja enemmän reenanneet kollegansa. Ei ihan heti käskystä, mutta kepillä annetusta merkistä kyllä. Se muutenkin tottelee keppiohjausta erittäin hyvin.

Oi, että me molemmat oltiin riemuissamme. Lähdettiin pienelle lenkille tokan vedon jälkeen ja vaikka Wool (lammastilan nuori bortsu-uros) tuli mukaan ja houkutteli Nikiä juoksemaan, se mielummin leikki mun kanssa patukalla ota koppi -leikkiä.

Juu, kyllä meillä on siis joku suhde olemassa!!! Ja Marikan kanssa sovittiin, että seuraavalla kerralla aloitetaan taas vapaalla kuljetuksella ja siihen väliin voi ottaa muutaman flankkiharjoituksen. Nyt taisi löytyä meillä oikea formula tehdä tätä hommaa. Pitää muistaa koko aika, ettei vaadita vielä liikaa. Flankki on siis hakukaari, jossa koira laitetaan maahan ja josta se lähetetään kaarelle joko katrasta oikealle tai vasemmalle kiertäen.

Muutakin mukavaa sattui. Tikrun ja Zaggan viisiviikkoiset pennut vierailivat paimennuskatsomossa, ja herraisä, miten suloisia vauvalle tuoksuvia pulleroita! Itsellä ei tullut kyllä yhtään pantukuumetta. Niki on siinä parhaassa iässä, jossa koiriensa kanssa olis paljon enemmän tekemistä kuin mitenkään aika ja energia riittää.

Sit tokaks, sain hyvästä keskustelusta motivaation kouluttaa myös Bonoa lampailla. Nanan emäntä nimittäin kertoi, että oma koiransa oli selvästi hyötynyt arkielämässä siitä, että sen sai koulutettua lampailla hanskaan. Olen nimittäin ilmoittanut Bononkin huhtikuuksi vakiovuorolaiseksi ja vähän melkein ehdin jo viime kerran jälkeen miettiä, että tulikohan tehtyä sitoumus, josta saa harmaita hiuksia. Mutta mennään sinne sillä asenteella, että paimennetaan elämää varten, eikä päinvastoin, niin eiköhän se ilo siitäkin hommasta löydy.

Asiasta viidenteen. Olen oppinut sanasen koiraa. Kun kuiskaa ihan hiljaa "häy" tapahtuu koirapopulaatiossa merkittävää terästäytymistä. Tosin en tiedä vielä mitä se tarkoittaa, mutta se vaikuttaa sellaiselta, että kun ollaan hipihiljaa vartiossa ja sanotaan "häy", kaveri tietää, että tuolla on jotain. Vähän sama kuin "huomio, liikettä etuvasemmalla". Tai jotain.