Ihme

Just kun manailin, etten varmaan ikinä saa Nikiltä pois imurin haukkumista ja jahtaamista, tänään imuroin ihan rauhassa. Niki kuljetteli suussansa patukkaa ja toi sitä mulle samalla kun imuroin ja meni vielä maate - joskus jopa imurin letkun päälle - odotellakseen, että patukka lentää.

Tässä on taustalla pitkä ketju tapahtumakäänteitä. Bono ei jaksa enää viihdyttää Nikiä sillä intensiteetillä, mitä Niki tahtoisi, joten se on kääntänyt katseensa mamaan. No, mamahan on havainnut tilaisuutensa tulleen, ja koittaa järjestää leikkihetket niin, että pampula ilolla ja entusiasmilla irrottaa, noutaa ja menee maahan.

Että koiran voi vierottaa imurista lelullakin, se ei ollut juolahtanut mieleen.

Kohta se ei varmaan haukukaan juuri lainkaan. Vieraiden tervehtiminen hyppimällä on nimittäin sekin alkanut uhkaavasti laantua.

Bono taas on niin reipas ja rohkea nykyisin. Tämän talven traumoihin kuuluu episodi, jossa Reetta ulkoilutti koiria, ja urheilukentällä oli peijakkaan ilotulitus keskellä tavallista talvi-iltaa. No, Bono on tietenkin halunnut vältellä siitä asti niitä kulmia ja sitä suuntaa, missä tämä tapahtui, mutta tänään se halusi sinne ihan itse! Kaipa se tietää, että kun on kevättä ilmassa, lämmöt plussalla ja aurinko porottaa, silloin ihmiset juhlii pikemminkin pussikaljan kuin ilotulitteiden voimalla.

Tämän lisäksi se on ihan itse halunut taas kiivetä rappuset kotiin. Kyllä se siitä valtaisat kehut sitten saakin joka kerta.