Aamuaivojumppa

Meillä on tietenkin paikat aina tiptop ja putsplank - luonnollisesti - mutta silloin tällöin saattaa käydä niin (kovin harvoin tosin), että on saattanut jäädä esim. jälkikepukka paikkaan, jossa sen ei kuuluisi olla.

Parina aamuna on ollut ihan supermukavat aamulenkit, ollaan nautiskeltu molemmat tunnin lenkistä seesteisissä tunnelmissa ja hyvällä, ellei suorastaan loistavalla tuulella. Tänään aamulenkin jälkeen Bono muisti meidän kepukoiden etsimisleikin, jota ollaan tehty naksuttimella. Koira tuo jälkikepin, naks, nakki koiran suuhun vilahtaa.

Se toi kukkasen aluslautaselta bongaamanssa jälkikepukan (miten se sinne oli joutunutkaan) ja irrotti nätisti, kun sanoin kiitos. Innostuin laittamaan koiran maahan ja se odotti siinä, kun pilkoin nakkeja, etsin lisää kepukoita ja levittelin ne ympäri huushollia. Luvan saatuaan se lähti etsimään niitä yksi kerrallaan, toi täsmällisesti ja irrotti otteen vasta kun olin sanonut kiitos.

Tehtiin tätä 3 tai 4 kertaa 6 kepukkaa ja siinä tuli kärsivällisyysharjoittelua kahdella tapaa. Alun maasaodottelun jälkeen se joutuin myös pinnistelemään, koska kaikki kepukat ei olleetkaan ihan helpoissa paikoissa ja Bono oli vähän siinä rajalla, ettei se turhautunut viimeisten kohdalla. Etsi se kuitenkin ne lopulta aina kaikki. Loppupalkaksi se sai kamalan kalkkunan ja sen jälkeen pienen savustetun poron luun (kun ei sitä kalkkunan mekkalaa ihminen kestä ennen yhdeksää monen monta sekkaa) ja nyt koira vetelee sikeitä ihan poikki!

Jäljelle pitää ottaa kans kepukat mukaan, koska lopussa on vähän antikliimaksin meininki, kun jälki periaatteessa päättyy, eikä siellä ole mitään muuta kuin mamma kaivaa taskua. Sitäpaitsi koirahan ei ymmärrä, että jälki päättyy, kun mamman askeleet jatkuu jokatapauksessa.

Jäljestys on tällaiselle Bono tapaiselle lyhytpinnaiselle ja nopeasti kiihtyvälle koiralle hyvä tapa kasvattaa pinnaa. Se aika nopsaan nostaa pään ja tuumaa, että eikös tämä nyt ollut tässä. Voi tietty olla, että olen itse opettanutkin sen lyhytpinnaiseksi, kun olen tehnyt liian lyhyitä ja helppoja harjoituksia. No, tämä asia on nyt tiedostettu ja vaikeusastetta lisätty joka rintamalla.

Bonolla on nyt noin neljän nuppineulanpään (mitta-asteikkona lasinen ja värikäs nuppineulanpää, ei sellainen mitätön metallinen) verran korvatulppavahaa oman korvansa kärjessä ja korva taittuu lievästi alaspäin. Paino ei vaivaa sitä ollenkaan ja näyttää pysyvän tosi hyvin.

Kiitos vinkista Sari ja Macke! Kyllä toimii. Toivottavasti vain korva uskoo, mitä sille yritetään viestittää.