Lauantaina käytiin Romeon luona metsälenkillä, jonka jälkeen Bono jäi Jounin ja Rompun luo kyläilemään, kun emännät lähti Aktiivicollieiden pikkujouluihin. Hienona täkynä oli pyydetty Virve Sormunen kertomaan, kuinka kisoihin kannattaa valmistautua. Me ei todellakaan olla valmistautumassa pk-kisoihin, mutta Sormunen on niin kokenut kouluttaja ja edustaa sellaista koiranpitokulttuuria, että tulee suorastaan valaistunut olo, kun kuuntelee häntä. Koitan jossain vaiheessa eritellä, mitä jäi mieleen.
No, eilen sitten oltiin Turussa näyttelyssä ja vaikka näyttelymenestystä ei tulosten muodossa kertynytkään, päivä oli niin onnistunut ja antoisa, että taidetaan lähteä toistekin Turkuun! Olen jo etukäteen ajatellut, että mentäisiin Tampereelle alkuvuodesta tuomarikoulutettavien ryhmänäyttelyyn, mutta välissä olisi tammikuun Turun tapahtumakin.
Päivästä teki onnistuneen
- Oona-siskon seura - koirat sai selvästi tukea toisistaan
- Bono käyttäytyi hyvin eikä vouhkannut kohtuuttomasti
- jota edesauttoi kevythäkki ja se että
- se osaa rauhoittua häkissä
- minkä seurauksena itselläkin oli rento ja hyvä fiilis koko päivän
- koirakin viihtyi ja heilutti ahkerasti häntää
- tavattiin monta tuttua
- ja tutustuttiin uusiin ihmisiin sekä ennenkaikkea
- tavattiin Roosa-sisko perheineen
- näyttelyssä oli väljää ja tilavaa
- eikä lattioita pelätty yhtään
- näyttelytilasta pääsi poistumaan välillä ulos (very important)
- kehässä me toimittiin sillä tasolla kuin osataan
- ja emäntä muisti ohjata ja palkita koiraa
- tuomari oli vakuuttava: tiukka, asiallinen ja ystävällinen
- loistavat shoppingit
- olin muistanut ottaa kahvia termariin (utmost importance!)
- koirat saatiin nollattua Ruissalossa lenkillä: löydettiin jopa metsätilkku, jossa uskallettiin päästää ne hetkeksi vapaina kirmaamaan.
Ensi kerralla käytän myös viihtyisiä kahvila ja ravintolapalveluja- Tämä ei eliminoi termaritarvetta, koska aina ei voi jättää koiraa tai muuten ehdi lähteä ja kahvihammasta voi silti kolottaa. Ensi kerralla mä myös yritän vähän tiiviimmin seurata kehän tapahtumia, ettei käy niin kuin nyt että jöäin suustani kiinni ja meinasin myöhästyä omasta kehästä.
Tulosten suhten sininen oli valtaväri, nuorten luokissa kukaan ei saanut eriä (erinomainen, sertin arvoinen). Ainoastaan Oona ja Roosa saivat punaiset (erittäin hyvä) ja olivatkin peräkkäin palkintopallilla. Jorman kanssa pähkäiltiin, että mitä tarkoittaa drive-in -näyttely ja arvailtiin että se on tämä nopsa menettely: sininen nauha ja lappu käteen! Tervetuloa uudelleen.
No, meidän sininen (hyvä) oli ihan ansaittu. Oli ne valioluokassa ja paras uros-kehässä ihan toisen näköisiä koiria! Eikä Bonon arvosteluissa itse asiassa ollut mitään kovin yllättävää. Se on keksenkasvuinen ja se asia paranee vain ikääntymällä.
Mun mielestä Bonsuli on kuitenkin omalla persoonallisella meiningillään universumin hienoin koirahupakko!
Kamera unohtui kotiin, että mitään todisteita meillä nyt ei ole.
