Liikaa liikuntaa

Me ollaan nyt uudessa vapauden hurmassa käyty metsälenkeillä jokaisena joululoman päivänä ja pörrätty muutenkin kyläpaikoissa. Mulla on itsellä kroppa ihan kipeänä ja niska jäykkänä kaikesta metsäliikunnasta, joten eilen vietettiin kalsaripäivää Monte Criston kreivin seurassa. Tosin illalla ajettiin Mura K:n luokse ja tarkastettiin tulevan eväsretkipaikan tila. Koirat saivat juosta vapaina vanhankaupunginlahden rantaniityillä ja -metsiköissä ja hyvä mieli tuli jo siitä, kuinka ne nauttivat olostansa.

Toissapäivänä käytiin Wiiman kanssa melkein 10 kilometrin lenkki Oittaan kulmilla. Se oli pisin lenkki, jonka Bono on toistaiseksi tehnyt ja kummasti se vain jaksoi. Se ei ollut edes mitenkään täysin uupunut lenkin jälkeen. Se alkaa olla aika hyvässä kunnossa. Mä olen tässäkin asiassa heikoin lenkki... tottiksesta nyt puhumattakaan.

Bono on huomaamatta kasvanut niin isoksi ja pörheäksi, että kavereiden koirat alkaa näyttää pikkuruisilta. Jopa schäfernarttu Wiima ei enää ole mitenkään selvästi suurempi. Se tapahtuu jotenkin kamalan vaivihkaa, että mamaa hämmentää!

Bono menee jo mielellään takakonttiin, kun siitä palkaksi saa jotain suuhunpantavaa ja autolla pääsee aina jonnekin kivaan paikkaan. Kiva, kun koira on sosiaalinen ja tykkää äksönistä.