Vammoja

Vammoja ei ole koirilla vaan mamalla. Niki on niin riehakas ja äijämäinen, että se on tullut puolihuolimattomasti murjoneeksi minut ihan huonoon kuntoon.

Aamulla koitin lukea Hesaria lattialla ja Niki osoitti läheisyyden kaipuutaan törmäämällä vauhdikkaasti mun leukaan. Kieli jäi hampaiden väliin ja valui verta molemmilta sivuilta. Nyt ei ihan hirveesti huvita lörpöttää, kun on helpompi pysytellä puhumattomana.

Nyt, kun en ole kotona koko aikaa, pojat myöskin kisaa huomiosta melko vauhdikkaast ja ankaruudella. Erityisesti Niki suoraviivaiseen tyyliinsä hyppää syliinkin vauhdilla. Mustelmia on vähän siellä sun täällä. Koitan karsia liian rempseitä elkeitä, mutta tulokset ei mairittele. Olen sen kanssa vissiin vähän löyhäluontoinen, vaikka se vaatisi tiukempaa kuria kuin Bono. Bonohan oppi kaikki perusarkitottelevaisuusjutut kovin helposti, Nikin kanssa saa tahkota enemmän.

Mulla on tässä assiass myös sellainen asenteellinen händikäppi, että muistan koko ajan Nikin toilailuja seuratessani, että mulla ei ole pentua varmaan suraavaan 15 vuoteen, joten nyt pitää nauttia kaikesta hölmöstä. Sitä tulee suitsittua senkin takia varmaan aika vähän...

No, tietyt rajat on kyllä ylittämättömiä, mutta silti.

Olrn tullut tässä koirankoulutushommelissa siihen mielipiteeseen, että arkitottelevaisuuden opettaminen on kaikista vaikeinta. Siinä pitää määritellä niin toukasti ne kriteerit, joita koiran käyttäytymiseltä vaaditaan ja sitten pitä huolta siitä, että ne pidetään kaikkiialla, kaikissa olosuhteissa ja kaikissa häiriötilanteissa. Se vaaatii ainakin nuorten urosten kanssa sellaista sitkeyttä ja sitoutumista, että harvassa hommassa sellaista tarvitaankaan. Takapakkia tulee heti, kun unohtuu haaveilemaan tai kulkee pää puoliksi unessa.

Lampailla tai tokossa haasteet on tavallaan pienempiä ja niitä voi porrastaa kohtuullisiksi, omille ja koiran voimille sopiviksi annoksiksi. Arkitottelevaisuudessa kaikki, koko paketti erikoisvoittajaluokkaan asti, on koko ajan käsissä - tai vaihtoehtoisesti reisillä, kuten sanonta kuuluu.

Joo, ei ole siis onnistuttu Nikiltä vielä karsia hyppimistä tai imurin kanssa riehumista. Huoks. Mahtaako enää onnistuakaan? No, muuten se on kyllä oikein tolkun koira.