Sunnuntai

Onpas ihana sunnuntai, kun oli vapaapäivä. Mentiin koirametsään ja seillä oli paljon koiria. Ohitukset tapahtuu tosi nätisti, vaikka kamalasti ei mykyään koirakontakteja olekaan, kun vain ei jäädä loiputtomiin kuhnimaan tilanteisiin. Bono on oppinut, että kun pysyttelee maman lähellä, kaikki menee hyvin. Jonkun kerran joutuu vähän uhoomaan toisille uroksille.

Tähän ei kastroiminen ole vaikuttanuyt mitenkään, mutta mulle onkin tullut sellainen tunne, että se kuuluu urosten elämään ja siitä uhoomisesta mieskoira saa jopa nostetta! Miehen pitää nääs tehdä, mitä miehen pitää. Vaikka olisi entinekin mies. Musta on hyvä, ettei Bonosta tullut leikkaamisen myötä mikään ressukka.

Nikin kanssa pitää olla tarkkana, koska jos oikein ihana nuori tyttökoira sattuu vastaan, pojulta unohtuu muu ja se meinaa lähteä tytön kyytiin. Silloin se on otettava hetkeksi kiinni. Hajujen perään se ei lähde, herkkupepun pitää olla läsnä, jotta maailma unohtuu. Tosin monta hyvää tilannetta tänään oli, että se tuli kutsuttaessa toisten koirien luota. Oli nimittäin nakkia mukana ja nakin tenho oli hyvä. Sekin on oppinut, että toiset koirat moikataan, mutta matka jatkuu.

Nikillä on muuten kiva kehitysvaihe. Se tarkkailee erittäin keskittyneesti meidän huushollin touhuja ja selvästi opiskelee sitä, kuinka asioita hoidetaan. On tullut villikkoon hitunen malttia! Se kulkee mun perässä ja tutkiskelee, miten pyykkiä pestään, mitä tavaroita laitetaan mihinkin ja kuinka Bono on ihmisten kanssa. On hyvin hellyttävää seurata kuinka se opiskelee, miten asiat toimii. Melkein näkee, kuinka sen päässä raksuttaa. Välillä se tietysti unohtuu ja silloin joutuu hyppimään ja remuamaan, mutta jotenkin on aavistettavissa, että siitä jonain päivänä saattaa kehkeytyä arvokaanpuoleinen herrakoira.

Bonohan on äärimmäisen herkkä ja se myös kommunikoi hyvin pienin ja herkin elein, ja nyt Niki on selvästi ottanut opikseen muutamia kikkoja. On esimerkiksi tehokkaampaa diplomatiaa herättelymielessä lipaista kevyesti kielellä ja pötkähtää kohteen kainaloon köllöttelemään kuin talloa unisen ihmisen yli ja istua naamalle. Tämän se nyt ainakin on jo oppinut.