Back to normal

Mamma on nyt terve taas ja puurtanut töissäkin ihan yliahkerasti. Tänään oltiin paimenessa, vaikka pakkanen koetteli. Sen verran säälin koiria, että Bono jäi nyt lampailla käymättä, ettei niiden tarvi odotella autossa kamalan kauan. Kyllä ne aika mukavasti siellä pärjää, molemmilla on mahdottoman tiukka pohjavilla. Sitäpaitsi, kun niitä on kaksi autossa, auto pysyy melko lämpimänä pitkät ajat.

Sain tänään vapaapäivän kunniaksi sisustettua poikien boksinkin ihan uuteen, hienoon uskoon. Alla on mittaan leikattu kuramatto ja päällä on ruskeat kylppärimatot, joilla kelpaa poikain kelliä ja joista saa hiekat helposti rapsautettua. Kyllä on siistiä ny koiravankkurin peräosastossa!

Nikin kanssa otettiin ekalla kerralla pois päin ajoa ja sehän meni ihan vituralleen. Pampulalla oli kakkahätä, ja vaikka ulkoilutin sitä kotona ennen autoon menoa sekä uudestaan ennen lampaille menoa, ei se saanut sitä puserrettua. Niinpä se kulki lampailla vallan nenu maassa.

Tokalla kerralla se kuljetti ja kokosi isoa katrasta (n. 10 päätä) ja se menikin vallan mainiosti, vaikka mukana oli kokemattomia ja säikkyjä lampaita. Sen maahan meno on niin varma, että siihen voi luottaa 100 %:sesti, ettei se karkaa hanskasta ja aiheuta vaaraa lampaille. Se on tosi upeata. Sama on kyllä Bonollakin.

Meillä on nyt vakiovuoro Swedun paimennuskoulussa. Joka torstai treenataan mukavassa porukassa, joten eiköhän tässä jotain aleta pikku hiljaa oppia! Tänään oli sitäpaitsi Pete tuonut ihan sairaan hyvät pullat koko porukalle kahvin kanssa, että on porkkanat kaikin puolin houkuttavassa kunnossa....

Nikistä pitää kertoa sen verran, että kun hänestä on nyt tullut nuori mies (paino sanalla mies) niin hänestä on kehkeytynyt kerrassaan sydänkäpy. Se on alkanut pitää minuun ihan mahdottoman hyvää kontaktia, ja se aina vain vähemmän liimautuu Bonoon. Nyt kun käyn oikeissa töissä, se tottelee (molemmat tottelee) myös Reettaa ihan mahdottoman hyvin.

Nikin ruokahalukin on muuttunut. Sille ei oikein aamuisin maistu eväs, ruokahalua on paremminkin iltapuolella.

Niki on tosi kontaktihakuinen ja seurallinen koira, joka tunkee peppua syliin kyselemättä, kun se vain mieleen juolahtaa. Se ihan oikeasti todella kiipeää istumaan syliin! Se on myös mahdottoman oma-aloitteinen ja kekseliäs. Se on sellainen koira, että tiedän jo nyt, että joskus kun sitä ei enää ole, siitä riittää muisteltavaa jatkuvasti ja sen tempauksia muistellaan nauraen. Se on virkostuttanut Bonoakin. Bono on taas ruvennut varastelemaan sukkia, ihan kuin pentuna. Ja se hakee kierrätyskasasta ihan oma-aloitteisesti pahveja :o

Meidän nöyrä, superkiltti Bono, joka katselee kainosti mantelisilmillään!