Paimenpojat

Käytiin tänään taas Swedulla ja koska Niki on jo 1 v, se sai tuta opetusta ja vaatimista.

Ensinnäkin, se meni lampaille niin riehakkaasti, että piti toppuutella. Vähän heräsi epäilys, että pampula on tainnut syttyä.

Pienessä haassa harjoiteltiin aluksi oikealle ja vasemmalle kaartamista maahan menemisen kautta ja Niki oli kärsimätön ja melkein liiankin työhaluinen, joten hiukan taistelemiseksi meni maahanmenot. Parempi kuitenkin näin kuin se, että haistellaan lampaankakkoja. Sen mielenkiinto pysyi kuitenkin lampaissa, eikä sitä haitanneet aidan takana päivystävät toiset koiratkaan liiemmin.

Liitin kaarroksiin käskyt vasen ja oikea, mutta jäin miettimään Marikan kanssa keskusteltuani, että kannattaisi ehkä käyttää enkunkielisiä termejä away ja come by. Ne on pehmeämpiä ja niitä on helpompi sanoa rauhoittavasti. Molemmat koirista kumminkin näyttää olevan sitä tyyppiä, joka on hyvin helppo kiihdyttää, mutta vaikeampi rauhoittaa.

Pitää kokeilla ensi kerralla, muistaako sitä mitenkään että away on niinkö vasen ja come by on niinkö oikea!

Tokalla kerralla kuljetettiin lampaita (aja) ja ohjasin sitä sauvalla pysymään tasapainopisteessä ja maahanmenoja tässäkin treenissä. Se meni hyvin, ja pahin puhtikin oli jo taittunut.

Bono oli mukana, sillä meidän loppusyksy ja talvi on mennyt tosi hienosti ja Bonon hermostuneisuus on vähentynyt tosi paljon. Ajattelin, että jos saadaan erinomainen veto Nikille ekalla kertaa lampailla, en vie sitä toiseen harjoitukseen vaan kokeilenkin pitkästä aikaa Bonon kanssa. Viime kerralla nimittäin jäi vähän huono reeni viimeiseksi, joten nyt oltiin hakemassa onnistumista, joka jäisi takaraivoon muhimaan. No, se tuli nyt toisella kerralla.

Mulla on jännittävät ajat, sillä olen aloittamassa uudessa työssä ja siellä tuntuu olevan hyvin joustava meininki. Alustavasti olen varannut torstaiksi paimeneen vakiovuoron, jos saisin sen neuvoteltua vakiovapaapäiväksi...

Jonotettiin nimittäin paimennuspaikka taas peruutuspaikalta ja kun illalla tajusin, että päästään lampaille, olin jo aamukahvilla täydellisen onnellinen. Tämmösestä täytyy pitää kiinni :)

Jos vakiopaimennusvuoro onnistuu, luulenpa, että alan treenata taas Bononkin kanssa.

Bono pääsi autossa kökötettyään omalle lenkille nuuskuttelemaan paimennuskoulun terveiset, minkä jälkeen haettiin Niki autosta ja käytiin juoksemassa metsässä kimpassa. Niin paljon on edistytty asioissa, ettei kumpikaan koirista välittänyt muista paimennusvuoroa odottavista tai sieltä palaavista koirista, kun oli omaa kivaa tiedossa, omalla porukalla.

Onneksi sain varjeltua ne uudenvuoden paukutteluilta. Hyvä kehitys ei keskeytynyt uudesta vuodesta mitenkään, vaikka mökilläkin jotain pientä kuului. Sain leikitettyä niitä pihalla, kun kaukaisuudesta kuului paukuttelua, ja Niki unohti ne heti (vaikka oli haukkunut niitä) ja Bonokaan ei mennyt korvattomaksi, vaikka hiukan ympyrää juoksikin. Sisällä se rauhoittui nukkumaan.

Bono ja Niki toimii jo muutenkin aika kivasti nykyään kaksikkonakin. Mä en enää kanniskele herkkuja ulkosalla, ja voin silti aamu- ja iltalenkeillä päästää ne vapaaksi ihan täällä Tikkurilassa tietyissä paikoissa, sillä saan ne heti kiinni. Ne on tottuneet siihen, että kiinniottaminen ei ole rajoitus vaan että usein heti kohta pääsee vielä uudestaankin kirmaamaan.

Ne osaa myös pyytää vapaaksi tietyissä vakiopaikoissa, ja jos suinkin mahdollista, päästän, koska se tuntuu ruokkivan sitä ideaa, että voi tehdä pikkupyrähdyksiäkin ja silti taluttimeen ei ole ikävää palata.

Nikikin on oppinut olemaan vetämättä, ja Bonon remmirähjääminen on hyvin vaatimatonta. Molemmat on puheliaita poikia, mutta kun siinä ei ole räyhäämisen sävyä, en välitä siitä.

Tällä haavaa olen pampuloihin taas aivan erinomaisen tyytyväinen!