Yössä heijastava panta. Surullisen, isopäisen nallen koekäytössä.
Ihmeellistä, kuinka odottava ehtii tekemään, näkemään ja ajattelemaan paljon. Koko Töölö suorastaan tulvii koiranpentuja! Niitä on mustia, ruskeita, valkokirjavia ja riistanvärisiä. Niitä on joka paikassa. Labbiksia, mäyräkoiria, terrierejä - kaikkia muita paitsi ei collieita.
Viime viikolla Memphisissä törmäsin U2:n Bonoon kaikkialla. Hänen signeeraamansa kitara roikkui Lanskyn vaatekaupan seinällä. Bonon valokuva somisti Sun studion akustoitua seinää. Soul musiikin pyhätössä, Staxissa, Bono paapatti televisiossa. Siinä vaihessa jouduin kyllä toteamaan, ettei ole originaali aivan yhtä soma kuin meidän Bono. Selväksi kuitenkin kävi, että Bono oli Memphis Tennesseessä melkoinen tähti. Siis se irkku.
Immanuel Kant oli oikeassa: sen havaitsee, mihin on edellytykset.
Bono Sun studiolla amerikkalaisen tädin osoittamassa suunnassa.
Ehdin hätistellä jo kasvattajaakin, että pitäis päästä käymään, kun pitäis saada ruokintaohjeita. Sitä, kun on viimeiset vuodet elänyt vanhojen kissojen kanssa niin ei odotuksen huumassa muista edes itsestäänselvyyksiä - tuleehan ne sieltä ajallaan, sitten kun niitä tarvii. Kasvattaja on kuitenkin ymmärtäväinen ja pikameilaili pääperiaatteet.
No, meillä on nyt kumminkin treffit beibin kanssa vappuna ja sekös laulattaa!!!
