Odottavan aika on pitkä

Päätös on tehty, poika on jo olemassa. Kuukausi vielä ja se tulee meille. Mikä voi olla ihanampaa kuin viettää kesäloma pissarätti kourassa? Vaania vauvalle tuoksuvan pulleron lammikoita? Tuttavat on valjastettu kuopimaan kaappeja: hyljättyjä räsymattoja ja vanhoja pyyhkeitä etsitään nyt useiden kotitalouksien vinteillä ja kellareissa. Pantoja on kertynyt jo neljä, taluttimia on kolme. Ruokakuppeja on viisi ja leluja kassillinen. Memphis Tennesseestä ostin sille kynsileikkurit ja mikrokuitukylpypyyhkeen.

Huonekaluja on siirretty, jotta petipaikalle ja ruokapaikalle järjestyy rauhallinen sija. Lähipiirissä on vihjailtu, että koirat tykkää katsella ikkunasta. Tämän päivän kysymys kuuluukin: pitääkö koiralle ostaa nojatuoli? (Käyn mä nyt ainakin kirpparilta katsomassa....)

Nyt pitäisi jaksaa kuukausi vielä odottaa.


Bonon vertaisryhmää, Inka (vas.) ja Viiru.


Bonon omaisuutta. Huomaa erityisesti yössä heijastavat panta -ylhäällä viipale näkyvissä - ja talutin alhaalla vasemalla. Vink-vink, Minsku!