"Sä voit syödä mun luuta, jos maistuu."
"Juostaanko matot ryttyyn? Vai soffapainia ensin?"
"Sä voit pötköttää mun pedissä. Sä voit myös imeksiä mun rölliä, mutta mä vähän imeksin sitä itse tästä toisesta kulmasta, sopiiko?"
Vastapainoksi Bono ei tänä aamuna meinannut millään nousta. Se köllötteli kaksi tuntia siitä, kun itse keittelin aamukaffet. Nautiskeltiin molemmat pyhäaamun kiireettömyydestä.
"Mama höpisee jotain, että tuota epeliä ei ressi paina. Ressi? Mikä ressi?"
Iltapäivällä me ajeltiin ratikalla ja bussilla ja päädyttiin hienojen koirien tapahtumaan!
Vai miltä tämä näyttääkään?
Eräs rouva nimittäin pysähtyi ja kehui Bonoa hienoksi, kun oltiin lähestymässä lapsuudenkotia. Sitten hän totesi, että näitä oli tuolla monta, onko teillä joku tapahtuma. No olihan meillä, tavattiin sisaruksia, äitee ja Thori-setä.
Hei laukkaa ratsu reima!
Elli-äidillä tuppaa olemaan kovasti huomautettavaa asian laidoista.
"Jossain on aina kuhinaa, missähän juuri nyt eniten?"
"Ai tuollahan sitä."
