Grande katastrof

Eilen oli koirakoulua uudessa paikassa, jonne en löytänyt ja kun vihdoin oltiin oikeassa osoitteessa, treenaamisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Pari kelpo sivulle istahtamista se suoritti, ja ohjeeksi saatiin, että nyt ruvetaan harjoittelemaan sitä, että se aina seuratessa ottaa perusasennon, kun minä pysähdyn.

Kivaa oli se, että toisen koirakaverin kanssa sai juosta lumikasan ympärillä harjoituksen päätteeksi. Emännän kannalta ainoa valopilkku oli se, että takaisin tullessa, mun ei tarvinnut nostaa sitä junasta. Bono tuli ekaa kertaa pitkiin aikoihin omin jaloin alas korkeasta junasta.

Olenkohan raportoinutkaan, että se pari kuukautta sitten satutti jalkansa junasta hypätessään ja siitä asti se ei ole noussut eikä laskeutunut omin avuin sellaisesta junasta tai ratikasta, jossa on portaat. Matalalattiapelit on eri juttu. Ei ole kaunis näky, kun meikä nostaa rimpuilevaa mammuttivauvaa, onneksi ihmiset harvoin huomauttelee siitä.

No, hienon junasta laskeutumisen kunniaksi me otettiin erä patukkaleikkiä ja harjoiteltiin sivu-seuraa-sivu -sarjaa Finlandiatalon takana lumisella nurmikentällä ja siitä jäi hyvä mieli.