Olen ollut lomalla tämän viikon alusta ja ollaan koitettu tehdä Nikin kanssa kivoja asioita. Eilen käytiin Rönnskärillä kylässä ja mehän uitiin! Vaikka oli kuuma, Niki ei näyttänyt kärsivän kuumuudesta märän turkkinsa kanssa lainkaan.
Tänään on aloitettu suursiivousurakka, mutta helteiset iltapäivähetket me kyllä köllötetään soffalla tuulettimen alla.
Meidän lähellä on paljon isoja, mikroilmastoa viilentäviä puita, joten ei me oikeastaan olla helteistä kovasti kärsittykään. Reetta käy Nikin luona silloin, kun olen töissä ja he ovat pihalla varjossa kuumimmat hetket lueskelemassa ja loikoilemassa.
Meidän lähellä on paljon isoja, mikroilmastoa viilentäviä puita, joten ei me oikeastaan olla helteistä kovasti kärsittykään. Reetta käy Nikin luona silloin, kun olen töissä ja he ovat pihalla varjossa kuumimmat hetket lueskelemassa ja loikoilemassa.
Niki oli hyvin vaisu ja vetäytyvä Bonon kuoleman jälkeen ja nyt vasta alkaa pikku hiljaa palautumaan vanhoja tapoja. Se ei esimerkiksi ole ollut mun vieressä tällälailla ↑ juurikaan, yksikseen vain nököttänyt. Mökillä käydessä se on aina aluksi levoton ja selvästi kaipaa Bonoa.
Me käydään kyllä aina ensin tsekkaamassa, ettei kukaan nelijalkainen ole penkonut Bonon hautaa ja sitten se aina rauhoittuu. Lenkkeilemässä kun käydäään, se hakee keppejä ja itse tarjoilee niitä mulle heitettäväksi. Keppihommat oli vähän Bonon vastuualuetta, mutta kyllä Niki toki niistä myös tykkää.
Eka viikko oli kyllä ihan järkyttävän raskas. Helteet + mun 10 päivän työputki + hautausreissuvei meistä mehut ihan kokonaan. KUn vihdoin pääsin vapaille, ajettiin suoraan mökille Nikin kanssa kahdestaan ja paineltiin lenkin jälkeen nukkumaan ja paria kukkapissataukoa lukuunottamatta koisattiin iltaseiskasta seuraavaan aamuun noin puolille päiviin. Oltiin ihan puhki molemmat.
 |
| "Ai sä fotaat? No täs mä oon, fotaa nyt." |
Ilmoittauduin verestämään meidän tokoilutaitoja. Olen teettänyt sillä vähän perustreeniä ja se tykkää siitä ihan älyttömästi! Meidän tokoilusta on vain niin paljn aikaa, etten oikein edes muista, mitä kaikkea me ollaan osattu. Ensi tiistaina mennään jatkokurssille samalle opelle, jonka kanssa käytiin aiemminkin, joten eiköhän se muisti ala palautumaan. Ehkä itsekin muistan, miten esim. kaukokäskyjä sun muuta olikaan tarkoitus tehdä!
Viime talvena, kun kävin lomailemassa, Niki oli viikon yksin hoidossa Porvoossa Stellan luona ja enpä olisi arvannut, miten sekin kokemus nyt tässä uudessa tilanteessa kantaa. Niki oli niin iloinen, kun päästiin porvoolaisen hoitohenkilökunnan kanssa eilen saareen. Helle hillitsi koirien temmellystä, mutta ensi viikolla otetaan uusiksi ja jos silloin olisi viileämpää niin ehkä leikkikin sujuu. Nyt ne lähinnä hengailivat ihmisjoukon liepeillä, sovussa muttei mitenkään erityistä tehden. Paitsi että kyllä ne yhteisen sävelen löysivät uimarien haukkumisesta.
Tosin mietin kyllä, että Stellakin saattoi vähän ihmetellä, miksi Bono ei ole mukana. Ne oli erittäin hyvät kaverit Bonon kanssa. Stella tunsi Bonon ihan pikkupennusta asti.
Elämä on nykyisin hyvin tasaista! Niki on todella tyyni ja harkitsevainen koira Bonoon verrattuna. Se on läsnä koko ajan, mutta se ei touhota lainkaan. Bono oli aina heti tohkeissaan, jos ilmassa oli aavisteltavissa lupaus toiminnasta. Toiminnan ei tarvinnut olla kummoisempaa kuin, että siirryn puuhailemaan keittiöön tai suunnittelen roskien viemistä. Kyllä Nikikin reagoi, mutta ei tuki oviaukkoja eikä juokse ympyrää! Meno on nykyisin melko rauhallista tässä huushollissa.
Naapuriin on muuttanut collieihmisiä ja heillä on soopeli ja trikki. 6-vuotiaalla trikillä on ollut täsmälleen samoja oireita, mitä Bonolla oli, paitsi että sen jalat ei ole yhtä heikot. Sen selkäranka on kuvattu ja koiralla on todettu LVA. Selkärangan yläosassa (rintarangassa) niveliä on liian harvassa ja alaosassa (ristiselässä) liian tiheässä. Ristiselässä on tästä epämuodostumasta johtuen selkäydinkanavan ahtautta ja sille on kehittynyt myös spondyloosi. Ihan hirveän surullista.
Mulla on Bonostakin päällimmäinen ajatus, että Bono-parka. Kun lueskelin tätä blogia niiltä ajoilta, kun harrastettiin, se oikein konkretisoitui, miten upea koira se olisi ollut, jos olisi saanut olla terve. Se oli koira, joka valloitti käytännöllisesti katsoen kaikki, joita me tavattiin ja tunnettiin. Siinä koirassa oli jotain ihan supersuloista. Sellaisetkin ihmiset, joista en olisi aavistanutkaan, ovat järkyttyneet ja ottaneet yhteyttä, kun ovat kuulleet Bonosta.
Tässä on viimeinen video, joka siitä tuli otettua 22.6.2014 ja sitä jotain oli tässäkin hetkessä. Puhtia ei unilta heräilevässä mieskoirassa ollut, vaikka yritin sitä vähän herätellä.
