Saikku

Nikillä on ollut elämänsä ensimmäinen sairauslomapäivä. Tai oikeastaan yö. Sille ei oikein perjantaina maistunut ruoka ja viidestä broilerin siivestä yksi jäi syömättä! Poika on siis näihin aikoihin asti ollut niin ahne, että kaikki menee aina hujauksessa. Ajattelin, että sillä voi olla mahanpuruja ja jätin iltaruuan molemmilta väliin, koska niitä on viime aikoina ruokittu erittäin reilusti.

Yöllä se oksensi pari kertaa ja vein eilisaamuna molemmat kuudelta ulos. Niki oksensi sielläkin vielä kaksi kertaa ja teki ripulit ja senpä jälkeen olo helpottikin.

Nikin reaktio huonovointisuuteen on ihan erilainen kuin Bonolla. Se menee näköjään vaisuksi. Bonohan saa käytösongelmia ja hyökkäilee ihmisiä ja lastenrattaita ja matkalaukkuja ym. kohti. Bonolla tähän ei tarvi olla kuin vaikka kakkahätä niin hermo menee heti.

Niin suuri huoli pienen pahasta olosta tuli, että itku pääsi. Onneksi se tokeni heti. Bonokin oli ilmeisesti asioista ajan tasalla, sillä se meuhkasi typötyhjillä kaduilla vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Pyhäaamua kuuudelta meidän nurkilla ei liiku todellakaan ketään eikä mitään.

Meillä on anturoiden huoltoviikko. Jos on tulossa kova talvi, pitää nyt rasvata ne hyvään kuntoon, ettei ole halkeamia tai muita ongelmia ainakaan taustalla pesimässä. Onneksi on olemassa tassuvahoja, jotka suojaavat, kun laittaa sitä vähän aikaa ennen ulosmenoa.