Hae tästä blogista

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Happimyrkytys

Me oltiin saaressa torstaista maanantaihin ja nyt velttoillaan ja leppuutellaan, sillä me ollaan saatu liikaa liikuntaa ja ihan liikaa ulkoilmaa.


Oli riemukasta, oli.


Saaristossa on kivien ja veden lisäksi paljon happea. Näyttää olevan pari purjevenettäkin.

Mitenkään ei malttanut jäähdytellä, kun seurakin oli ensiluokkaista, sekä neli- että kaksijalkaisten lajeissa. Jos Bono olisi pieni ihmispoika, se olisi kasvanut puoli metriä. Nyt täytyy tyytyä toteamaan vain, että poju on miehistynyt, vankistunut ja oppinut jolkottelemaan koiralauman täysivaltaisena jäsenenä.


Il lupo? Susi vai kenties Bono?


Koirista sai usein saattuen. Jos tuli valintatilanne, lauma valitsi sen, joka oli matkalla kompostille tai kukkapissalle.


Stella ja Bono erikoistuivat painimisen lisäksi hanhenkakka- ja kalanraatokysymyksiin. Rakkolevän imeskelykään ei ollut poissuljettua.



Bono osasi taas löytää idolin. Tellu, 16 v, sai Bonosta uskollisen fanin. Yölliseltä pihapiipahdukseltakaan Bono ei olisi malttanut tulla sisään, kun Tellun loikoilukuoppa veti vastustamattomasti puoleensa.


Tellu on vanha ja viisas, mutta maksalle perso hänkin.


Merellä pitää tarkkailla alati muuttuvaa säätä.
- Tuuli on kääntymässä etelään päin, näetkös?


Sunnuntaina sää suosi ja kuten todettua, aina löytyy jotain sopivaa suuhun pantavaa.


Tyttöystävän kanssa opeteltiin kalliokiipeilyä. Erikoisvoittajaluokan esteet, here we come.