Sössimisen kautta voittoon

Eileisestä postauksesta huolimatta, meillä menee keskimäärin samalla tavoin kuin ennenkin. Eilen on nimittäin ollut ihan superhieno päivä ja sama peli jatkui tänä aamuna.

Toissapäiväiseen teutaroimiseen tuskastuneena puuhasin Bonolle tosiaan aamulla ruokailuaktiviteettia ja kun tulin kotiin, lähdettiin samantien ulos pariksi tunniksi. Tein sille heti alkuun kolme esine-etsinnän alkeisharjoitusta. Mentiin luistelukentän päätyyn ja hetsasin sitä lempparipatukalla ja sidoin lumikinoksessa töröttävään jalkapallomaaliin. Sitten juoksin kentän toista laitaa kohti aika pitkälle ja palattuani lähetin sen hakemaan armasta patukkaansa. Tämä siis kolme kertaa.

Mama oli ihan hikinen toppatakissa juoksenneltuaan ja pojulla oli niin hauskaa, ettei se välittänyt kaukalon laitaan paukkuvista kiekoista eikä aidan takana ohi kävelevistä koiristakaan, vaikka oli vapaana noudon ja palkkaleikin aikana.

Sitten me mentiin Rajasaareen ja siellä se pysyi hyvin näkösällä ja mukana. Kerran luulin, että se karkasi omille teilleen, mutta kun lähdin kävelemään toiseen suuntaan, se olikin jo jaloissa. Saareen käveleminenkin meni oikein siivosti.

Illalla se oli ihan hellyydenkipeä, joka ei tuntunut pääsevän mitenkään tarpeeksi lähelle kainaloon.

Hellyydenkipeys jatkui aamulla ja tein sen kanssa sellaista hommelia sisällä, että istutin sen sivulle perusasentoon, komensin istumaan paikalla, vein noutoesineen huoneen toiseen päähän ja kun se toi sen, leikittiin taas ihkuimmalla patukalla. Se tykkäsi tästä niin kovin, että kun oltiin kolme kertaa tehty homma paksulla kumilenkillä, kokeilin huvikseni samaa hommaa noutokapulalla. Se oli se inhottava iso kapula. Pienempi on autossa.

Tyylipisteitä ei jaettu, se pudotti kapulan maahan monta kertaa ja kerran se toi sen päästä kantamalla. Mutta PEEVELI SE TOI SITÄ!!!!!! Ihan superia.

Olen huomannut, että koiran kouluttamisideologiaan pääsääntöisesti kuuluu, että pyritään tekemään virheettömiä suorituksia, niiden korjaaminen kun on sitten myöhemmin ymmärrettävästi vaikeata. Keskusteltiin tästä Helin kanssa sunnuntain metsälenkillä ja hän kertoi Wiiman jälkikoulutuksesta oppinneensa, että myös koira voi oppia virheistä. Varsinkin, kun koira eksyy jäljeltä ja, jos ohjaaja kuitenkin luottaa koiraan, sen on pakko jossain vaiheessa - nolona, mutta kumminkin - lähteä takaisin ja etsiä oikea jälki.

Myös naksutinkoulutuksess on se idea, että palkitaan aluksi suorituksista, jotka menevät haluttuun suuntaan, vaikkakin vain sinne päin. Sheipataan suoritusta sitten, kun juju alkaa hahmottua.

Aamuisen noutoleikin innoittamana me ollaan nyt Bonsulin kanssa lyöty päämme yhteen (ja hampaat polveen ja löinpä päätä vielä roskakatoksen oveenkin) ja todettu, että meidän taktiikka kulkekoon sössimisen kautta. Ei pysty virheetöntä rakentamaan tai edes tavoittelemaan näillä emännän eväillä mitenkään.

Jos karahdetaan kiville, siirrytään sitten varhaiseläkkeelle. Ja suoraan sanottuna, näinä YT-painajaisten aikoina, se ei ole hullumpi vaihtoehto ollenkaan!