Kontakti

Olen sunnuntain innoittamana tietenkin ihan täpönä taas järkkäilemässä koulutustuokioita. Tosin me ollaan ihan perusasioiden äärellä, ei mitään hienoa uutta.

Olohuoneessa ollaan treenattu perusasennossa istumista ja seuraamista niin, että kehuskelen Bonoa ja välillä annan namia, mutta hyvä ei automaattisesti tarkoita namua, vaikka se huuliansa merkitsevästi lipookin. Namin harventaminen on kummasti herättänyt uudenlaista, intensiivisempää kiinnostusta emäntään. Pihtaaminen näyttää todella olevan tehokas manipulointikonsti, vaikka en aiemmin ole siihen oikein uskonutkaan ;))))

Sitten olen alkanut itse opetella sitä, että katselen vain kaukaisuuteen ja odottelen kunnon kontaktia, ennen kuin tapahtuu mitään. Tätä on harjoiteltu kotona peilin edessä ja ulkona. Eilen oli nimittäin taas sellainen iltalenkki, että pampula veti ja kun oli kamalan liukasta, en halunnut sallia sitä yhtään. Odotin aina, että se otti kunnolla kontaktia, ennen kuin jatkettiin matkaa. Kriteerinä oli, että pelkän vilkaisun lisäksi sen oli kestettävä se, että sanon hyvä ja vielä jäätävä katsomaan. Tämä kaikki niin, että itse tarkkailen sitä vain silmäkulmasta.

Siis jos jossain kadunkulmassa seistä töröttää täti koiran kanssa, siinä voi tapahtua paljon, vaikka näyttäisikin siltä, että mitä noi tossa vetelehtii.

Kontakti on nyt melkolailla parempaan päin kehkeytymäisillään siis.

Tällä tavalla kun edettiin Rajasaaren portille asti, kävi sitten niin että Bono alkoi haukkua ja remuta siinä, kun sen hermo ei kestänyt kävellä nätisti ja näköetäisyydellä oli jo koiria vapaana portin toisella puolella. Käännyttiin sitten kotiin ja tuumasin, että haukkumisesta ei todellakaan seuraa ikinä meidän huushollissa jotain, mitä koira tahtoo.

Merkittävää tässä kaikessa oli se, että itseä ei ottanut päähän! Jostain syystä se, kun Virve S. kehoitti opettelemaan siihen, että on mukavaa olla perusasennossa, vaikka mitään ei tapahdukkaan, vaikutti (ainakin tilapäisesti) niin, että mun on helpompi olla mukavasti myös niissä tilanteissa, joissa koira tempoilee ja teutaroi koulutustuokion ulkopuolellakin.

Sitäpaitsi silloin, kun tällaisessa tilanteessa saa sen työskentelemään oikein, se menee myös perille. Olen huomannut, että mitä ärsyttävämmin Bono käyttäytyy, sitä enemmän se kaipaa työtä ja sitä paremmin se silloin myös työskentelee. Mutta homma karahtaa totaalisesti kiville, jos itse hermostuu.

Eli nyt treenataan joka paikassa ja kaikkialla kontaktia ja perusasentoa.

Sit mulla on projektina opetella uusia leikkejä ja hommata isompia patukoita, sillä ihana pieni patukka on liian pieni ja hampaat kalahtaa usein mun ranteeseen. Missähän olisi hyvä patukkakauppa?