Sit vielä

...on sellaista asiaa, että Bono on oppinut jäämään nätisti yksin kotiin. Kahtena aamuna peräkkäin, mun ei ole tarvinnut virittää kompostiverkkoa ulko-ovelle, vaan se jää istumaan eteiseen, kun paijaan ja sanon, että "mä lähden töihin ja Bono odottaa".

Eilen tosin sille jäi ydinluun pala, mutta tänään se pötkötteli ulko-ovella ja nousi siitä, kun lähdin.

Kompostiverkon taika oli siinä, että lähtemisestä ei tullut mitään tilannetta, vann se joutui istumaan rauhallisesti ja minä saatoin rauhallisesti lähteä. Ei niin, että kiskon hiki päässä oviaukossa rimpuilevaa koiraa karvoista ja yritän livahtaa mahd. nopsaan itse pihalle. Tai huiputan ja harhautan sen aina vain hienommilla ja hienommilla herkuilla pois oviaukosta.

Että nyt on mielentila seesteinen molemmilla, vaikka ero tapahtuu.

Musta tuntuu, että tämä koira- ja emäntäkoulu on juuri syvimmältä olemukseltaan mielentilojen hallintaa. Siis ihan joogaa.