Kukkulan kunkku ja ladyship. Siperialaiset rantakuvat on ottanut Jaana.
Kamalasti olis nyt raportoitavaa, mutta aloittaisko siitä, että Bonolle on syntynyt siskopuoli ja 4 velipuolta. Kahtokee tuolta, jos olette immuuneja lammaskoirakuumeelle.
Kun Bono oli pieni pentu viime kesänä, meidän kulmilla pyöri yksi Zinnian kasvattama blue merle -collie omistajineen. Hän huokaili Bonon nähdessään, että "voiko mikään olla suloisempaaa kuin collien pentu." Tästä me saatiin kunnon muistutus Katjan kanssa kun Klaukkalassa oli lauantaina Aktiivicollieiden luento- ja keskustelutilaisuudessa mukana alussa myös 8-viikkoinen trikkipentu. Omat koirat on jo melko erilaisia.
Bono oli Romeon ja Jounin luona hoidossa, kun mammat kävivät sivistymässä.Päivän teemana oli palveluskoiran ominaisuudet ja alustajana oli Marko Koskensalo. Hän on aloittanut kouluttamisen ja koiraharrastuksen kahdella colliella, mutta on sittemmin omistanut muun rotuisia koiria.
Sohvaperunat - Romeo vahtii, Bono poseeraa. Kameran takana piileksi Jouni.
Mulle kun tämä asia on vielä kovin uutta eikä kaikki termitkään ole tuttuja, niin opin ainakin sen, että:
- pehmeä tarkoittaa koiraa, joka muistaa hyvin kokemansa sekä hyvän että pahan, kova koira hakkaa päätä helpommin seinään: toisaalta sen kanssa saa toistaa opetettavia asioita pitkään, toisaalta se unohtaa myös kokemansa säikähdykset nopeasti.
- hermorakenne kuvaa reagointiherkkyyttä, koira jolla on huippuerinomainen hermorakenne, ei hätkähdä mistään.
- toimintakyky tarkoittaa koiran kykyä toimia paineen alla.
Markon kokemuksen mukaan hyvä harrastuskäytössä oleva palveluskoira on tietysti terve, sen turkki kuivuu nopeasti, se ei ole kooltaan liian suuri, rakenteeltaan jäntevä jo melko pienestä pitäen, jotta se kykenee nopeisiin spurtteihin. Luonteeltaan hyvä palveluskoira on hänen mukaansa hiukan pehmeä, sen hermorakenne on sillä lailla sopiva, että se reagoi siihen, mitä tapahtuu, on utelias ja avoin. Tärkeinpänä ominaisuutena hän piti toimintakykyä.
Patukkaleikki aux Krista e Bono.
Mä olin tietenkin sitä mieltä, että mulla on melko soppeli koira siis. Marko ideaaliin verrattuna meidän collien puutteet liittyy siihen, että sen jäntevyys on hankittava, se on esim. belkkaripentuun verrattuna huippulöysä. Karvan laatu on vielä ainakin hitaasti kuivuvaa sortimenttia. Luonteeltaan kumminkin potentiaalia harrastuskoiraksi vaikka kuinka paljon, loppu on kiinni ohjaajasta.
Patukkaleikki vol. II.
Puhuihan hän pitkään myös vieteistä. Collielle kai tyypillistä on, että taistelutahtoa on mukavasti, mutta saalisvietti on aika heikko. Kokemusta on, Bonolle sekin vähä mitä on, on pitänyt avata leikin avulla. Tosin se kyllä nykyään ravistelee jo melko rivkasti mun sukkia, jotka se sivumennen sanottuna osaa nykyään pyynnöstä myös tuoda mulle puettavaksi! Mulla on siis aina vähän kosteat sukat, ja siihen ei auta Axe.
Hip-hei, terveisiä Siperiasta - tai ainakin jostain yhtä kylmästä!
En tehnyt muistiinpanoja, joten vähän hataria on muistikuvat. Mia Skogsteriin verrattuna hän oli minusta eri mieltä saalisvietistä. Muistaakseni Mia oli sitä mieltä, että sitä voi avata ja vahvistaa, Marko taas tykkäsi, että se usein ehkä sekoitetaan taistelutahtoon. Niin tai näin, hän tykkäsi että taistelutahto on koulutettavuuden kannalta tärkeämpi ominaisuus, se antaa suoritukseen moottoria. Saalisvietin merkitys on ehkä enemmän meillä ainkin sitä, että sillä pystyy kuitenkin palkkaamaan.
Mä olen kuulema vähän hoikistunut, kun pentupohjavilla on tartunut maman mattoon.
Ruuanhankintavietistä hän toisti sen (mikä meillä on melkein jo pilattu), että ruokahalusta täytyy pitää huolta. Mä en nyt tässä junnuvaihessa tästä huolta aio kuitenkaan ottaa. Pampula saa ruokaa niin paljon kuin syö kunhan pysyy hoikkana.
Patukkakin on hoikka.
Kaikista tärkein asia, jonka hän minusta sanoi collien omistajien ohjenuoraksi oli se, että niitä pitää kouluttaa ja niiden kanssa pitää kilpailla ja hankkia tuloksia. Sillä tavalla koiran status käyttö- ja harrastuskoirana kasvaa eikä tarvi kuunnella väheksyviä kommentteja. Menestyksen myötä kenties kasvattajat alkavat painottaa tätä puolta myös enemmän. Hän otti esimerkiksi bordercollien, joka on saavutttanut nykyisen maineensa ykköstokokoirana juuri tätä tietä ihan lyhyessä ajassa.
Niin, että eikun kentille. Me ollaankin nyt vetokoirakerhon jäseniä eli pitää nyt sit alkaa touhuta taas.
Ne tarkottaa tätä patukkaa, kun ne sanoo että "hei van sun heiluvilles!"
Nythän mä sen hokasin.
