Kotieläimen logiikka

Olin vähän heikkokuntoinen lauantaina, kun flunssa meinasi tulla. Lepäilin enimmäkseen ja sunnuntain puolen päivän maissa Bono herätteli mua ankarasti ja sinnikkäästi. Kun heräsin ja totesin, että elämä voittaa, nyt voi raivata keittiöön elintilaa, koira kävi itse nukkumaan!

Edesmenneellä Wiljami-kissalla oli sama tapa. Pyhäpäivinä, kun ei tarvinnut kellolla herätä, se teki kovasti usein töitä, että sai mut ylös. Sitten se tyytyväisenä kävi itse kuorsaamaan.

Puntaroinkin kahden vaihtoehdon välillä. Joko Bono on uudelleen inkarnoitunut Wiljami tai sitten kyseessä on joku yleisempi kotieläimen logiikka. Päädyin jälkimmäiseen, sillä Wiljamihan oli persialaiskissa, ja niitä on aikoinaan käytetty vahteina. Päädyin asiassa sellaiseen välipäätökseen, että herättäesään Bono oli sitä mieltä, että "herää jo, munkin pitää välillä nukkua. Saat vuorostasi vartioida minun unta!" Se nimittäin asettuu loikoilemaan sillä tavalla, kun käyn nukkumaan, että se on mun ja mahdollisen tunkeilijan välissä.

No, ei voi tietää. Vahtitaipumus nyt ei kuitenkaan ola huono asia.

Eilen me sitten kumminkin iltapäivästä ryhdistäydyttiin ja käytiin metsässä Helin ja Wiiman kanssa. Oli niin paljon lunta, että pienen pieni metsälenkki oli kamalan raskas.