Kova kuri

Meillä on kaikki pentuprobleemat alkaneet vasta nyt. Bono haukkuu ja vetää koirien perään, se hyppii päin ja tänään meinasi omin luvin tavoitella jotain pöydältä. Ennenkuulumatonta! Eilen se teutaroi hihnan päässä niin, että kaaduin polvilleni. Pääsi pienimuotoinen perkele livahtamaan huulien välistä.

Tämä tapahtui vielä sellaisessa tilanteessa, että oltiin palaamassa Rajasaaresta, jonne ei koskaan mentykään, koska Bono ei kerta kaikkiaan pystynyt hold his horses. Kävin kamalan jaakobinpainin itseni kanssa, koska sinne se olisi saanut purettua virtaa ja olisin päässyt helpommalla. Ajattelin kuitnekin, että jos se nyt saa sen mitä haluaa, käyttäytymällä aivan ala-arvoisesti, mun on turha vaatia siltä koskaan enää mitään.

Takaisin kävely oli rauhaisampaa, mutta sittenkin topattiin n. joka kymmenes askel, koska eteneminen oli tyyppiä: vedän ja pyörin, mama pysähtyy - otan kontaktia - mama sanoo hyvä ja mennään - ja sit mä taas vedän ja pyörin.

Kerran vetäessä ja pyöriessä se sitten kiskaisi multa remmillä jalat alta.

Mä luulen, että tämä kaikki on seurausta tietyistä asioista.

Ensinnäkin Bonon kunto on kasvanut metsälenkkeilyn seurauksena aika hyväksi, se jaksaa ja virta ei lopu ihan heti. Toiseksi, se on varma asemastaan, se tietää jo miten asiat tapahtuu ja toimii ja osaa odottaa niitä. Kolmanneksi, meidän koulutusasiat on sillä mallilla, että perustaidot on hankittu ja niissä ei ole sille enää yhtään haastetta. Ja itse olen siinä tilanteessa, etten oikein osaa nyt nostaa vaatimustasoa, puhumattakaan että osaisin olla radikaalisti ihanampi kuin ennen. Sitäpaitsi meillä ei ole kotikulmilla nyt mitään koulutuspaikkaa, kun se ainut kenttä, jossa ei ole koirien pissoja, on jäädytetty luistelukentäksi.

Onneksi ensi viikonloppuna on Virve Sormusen tokokoulua Riihimäessä. Me todella tarvitaan sitä.

Kotikonsteina olen nyt tänä aamuna kokeillut sitä, että Bono joutuu tekemään töitä ruokansa eteen. Se sai vain vähän nappulamuonaa, siitäkin puolet kongissa ja sitten sille jäi paahdettu ydinluu seuralaiseksi, kun lähdin töihin.

Muutenkin mun fiilikset on nyt ne, ettei me paljon tavotella koulutusrintamalla. Kunhan jaksan vaatia sitä hihnassa käyttäytymistä, vaikka se on kaikesta yrittämisestä huolimatta ihan haistapaskameininkiä. Ja sit mä koitan leikkiä sen kanssa aika paljon.