Koirakoulun päättäjäiset

Tänään oli viimeistä kertaa meidän elokuussa aloittamaa koirien käytöskoulua, jossa me ollaan tavoitetaulukon mukaisesti opeteltu periaatteessa samoja juttuja kuin tottelevaisuuden alokasluokassa pitäisi osata. Sinikkäästi ollaan kuljettu siellä, vaikka viime aikoina menestys ei ole ole mitenkään erityisen huumaavaa.

Ja oletteko sattuneet huomaamaan, että viimeisen puolen vuoden aikana lähes jokainen torstai on satanut just niin kuin Esterin p****stä? Se oli nimittäin ihan kirouksen kaltainen varmuus, että kun koirakoulupäivä saapuu, keli muuttuu märäksi. Viime aikoina se oli räntää, niin tänäänkin.

Bonon kärsivällisyys loppui useaan otteeseen, mutta totuuden nimessä tunnin trenit onkin sille ihan liian pitkät. Siihen nähden se työskenteli vallan mainiosti. Me harjoiteltiin kosketuskepin käyttöä, kontaktia, koirien ohityksia ja lähestymisjuttuja. Sit kun se meinasi vallan villiintyä haukkumaan ja teutaroimaan, otin sen kanssa rauhoittumismielessä perusasentoa ja seuraamista. Joitain maahan, istu, seiso - sarjojakin me tehtiin.

Niitä voiskin alkaa seuraavaksi työstämään kaukoina, kun ruvetaan kulkemaan HVK:n vuoroilla. Ei nimittäin passaa ainakaan aluksi mitään irtaantumista vaativaa treenikentillä heti alkuun koittaa, sillä Bono karkaa heti ja välittömästi toisten koirien luokse, jos ote hihnasta herpaantuu. Se on nyt se juttu.

Koirakoulun päätteeksi päästettiin luokkakaverukset kimpassa juoksemaan, mutta Bonolla oli mielessä vai se, että jos pääsisi astumaan opaskoiraksi kasvavaa Lillaa. Meidän piti sitten lähteä pois, koska ei se ihan mukavasta leikistä käynyt. Mä EN halua koirastani nylkyttäjää, joten olen sitä harrastusta aika raakasti rajoittanut.

Monenmoisia päättäjäisiä tässä siis näinä päivinä juhlitaan. Vadelmakakkua olen pyytänyt läksiäisiini töissä, saapa nähdä näinkö sitä saadaan...

Sellaisia asioita Bono on tässä viime aikoina oppinut, kuten että mitä tarkoittaa hiljaa, EI ja sit se osaa istua paikallaan, kunhan mä vain kävelen siitä pois päin patukka kainalossa. Jos ei ole patukkaa, niin ei onnistu. Sit se melkein osaa tuoda vaatteita pesukoneeseen, mutta vähän pitää vielä auttaa. Ne tahtoo jäädä puolitiehen.

Mitähän me vielä keksitäänkään.