Hui! Monta päivää on kulunut ja blogi taas päivittämättä. Me ollaan kuitenkin ihan ok. Koira pelkää erilaisia lattioita taas enevässä määrin, joten mama harrastaa vastapainoksi viihdettä. Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa elokuvissa. Vaikka luulin että oksennan ja pyörryn Mickey Rourken painijaa katsoessa, se kolahti just niin kuin Venetsian leffakarnnevaalien yksi tuomareista oli kuulema sanonut: "The film does not promise anything but it delivers everything." Juuri näin.
Ja sitten tietysti on tämä U2:n uusi levy. Kuvittelin, että se olisi rokimpaa kuin se on, mutta se onkin eri tavalla hyvä. Sitä joutuu nyt kuuntelemaan aika intensiteetillisesti. Ei melkein pysty bloggamaan.
Me ollaan evakossa parkkipaikkaongelman takia, kun meidän kadunvarsia on uhkailtu puhdistaa. Lisäksi olen saanut freehommia, joten kirjoittelen ihan asiaa päivät pitkät. Sen verran voin valottaa, että jos on pahasti närästystä niin ei kannata odottaa lääkärissä käyntiä siihen asti, kun on ruokatorvessa syöpä. Siitä nimittäin ei selviä kuin 12 % sairastuneista.
Huomenna kenties hilpeämmillä aiheilla.