Kuvastoa

Me ollaan ilmeisesti selvitty täijupakasta melkolailla säikähdyksellä. Nyt alkaa olla ne hetket käsillä, että ruumiita pitäis alkaa ilmaantua ja vähäistä on tungos. Ihan selkärangan tuntumassa on valkoista hilsettä, mutta niin vähän että havaitut hilsehiukkaset (=saivareet?) pystyy laskemaan melkein sormin. Ja karvoja on käännelty, kammattu ja harjattu ahkerasti.

Parempi näin.

Olen tässä katsellut viikonlopun kuvasaldoa ja useimmathan niistä näyttää tältä.


No kun niissä digikameroissa on niin hidas sulkija...

Mutta tässä pieni pupu on tallentunut muistikortille ihan kokonaisena.


Raya-vauva (Raja). Ja kyllä, hengitys tuoksuu ihan vauvakoiralle.

Tässä vielä toisessa elementissä.


Söiskö lunta vai nakertaisko kortta - niin monia vaihtoehtoja.

Sitten vanhempää väestöä.


Linssiluteet valokuvauksellisina.

Ja sitten samaa populaa jalkakäytävällä.


Hyvinhän tässä rinnakkainkin mahtuu.

Pienin ja tokaks pienin.


Rayallakin on nenä.

Vielä kuva täisäkistä.


Mun hipiälle itäsuomalaiset maisemat sopii kyllä oikein hyvin, kiitos kysymästä.

Tässä vielä yksi kuva, jollaisia roikkuu suomalaisten valokuvaajien näyttelyissä. Tekijää kuvataan "pitkän linjan suomalaista arkea kuvanneena, työlleen omistautuneena näkijänä". Kuville on tunnusomaista kalpea, valju valo ja pysähtynyt tunnelma.


Ei tule valmista ei.

Miten näin puutuneen kuvan noista voi saadakaan, kun oikeasti nappuloilla on koko ajan jotain mielessä tai meneillään. Seuraavassa 4 sekuntia liikkuvaa kuvaa kertoo kaiken. Tähän ei sana pysty.