Tässä ollaan Leten kanssa Vänärillä Kuopiossa ja ollaan menossa hakemaan lumikökkäresuupalaa.
Bonosta on tullut iso poika ja se osaa monia asioita. Meillä tassu tarkoittaa sitä, että koipea nostetaan ylös, jotta jalkojen väliin menneen hihnan saa pois hiertämästä tai että ko. raaja pitää pyyhkiä. Panta puolestaan tarkoittaa sitä, että "nyt jos tulet tänne niin vapautan sut liekasta".
Bono osaa myös vahtia ikkunasta.
Bono on niin iso, että hyvä kun sohvaan mahtuu.
Mieli on näinä aikoina niin levoton, etten jaksa juurikaan sitä kouluttaa. olohuonetottista tehdään joskus ja ollaan siinä alettu vähän kaukona treenaamaan istumista, seisomista ja maahan menemistä. Noutohommia samaten esineillä, joita laatikoista löytyy. Ulkona ja sisälläkin otetaan joskus sivulle tuloa, katsekontaktia, perusasennossa pysymistä ja ihan lyhyitä seuraamisjuttuja. Eipä juuri muuta.
Ei olla kyllä näissä ponnisteluissa mitenkään näyttäviä. Asiaa valottanee Minskun huomio, kun hän näki Bonon ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alun:
"Ihana koira! Minä niin pelkäsin, että siitä on tullut sellainen viileä tyyppi, joka vain arvokkassti pysyttelee sun vieressä, eikä noteeraa mitään muuta."
Juu, näin mahdottomuuksiin ei olla menty. Tänään mulla kävi mielessä sellainenkin vallankumouksellinen ajatus, että tottelvaisuusvalion arvon uupuminenhan ei varmaankaan estä hyvän elämän toteutumista. Sitä paitsi me ollaankin jo siitä tavoitteesta vähän jouduttu sivupolulle, kun ollaan enempi kaaduttu kallelleen pk-lajeihin.
"Mitenhän tuo tehdään, pitää kokeilla itsekkin...."
Aina, kun näkyy Puijon torni, pitää poseerata.
Puijon lisäksi kuvasta näkyy, että Bono on saanut lisää liekaa. Ja että Letekin on jo iso poika.Kuvan otti Minna.
Näyttelyihinkään me ei ehkä voida vähään aikaan mennä, kun Bonsulilla on niin ihanat hapsut korvissa ja Mari on julmasti uhannut trimmata ne seuraavaan näyttelyyn! Vastavalossa hapsukorva näyttää ihan koiraenkeliltä.
Mä näytän enkeliltä, muttaa olen hurja urho... kiäh, kiäh!!!
