Tyytyväisiä

Olen kammannut teepuuhoitoaineen avulla Bonoa ihan nahkaa myöten pohjavillakammalla, enkä löydä turkin seasta kerrassaan mitään. Päätin, että en kyllä ala sitä talvella sit pesemään. Ostin lisäsuojaksi Frontiline-suihketta, eli eiköhän me olla turvassa. Ohje oli siis, että ensin myrkyt niskaan ja kahden päivän päästä pestään raadot pois turkista.

Viirunkin tilanne on jo tosi hyvä. Vein Bonon täikaverin luokse lauantaiksi hoitoon, kun olin itse taas hela dagen på odlingskurs. Ruokkosin itse Viirua, kun halusin omin silmin todistuksen, miltä sen tilanne nyt viikon lääkityksen, pesun ja ahkeran kampaamisen jälkeen näyttää näyttää. Kuusi kuollutta punkkia löytyi ja ne näytti vähän samalta kuin akileijan siemenet. (Odlingskurs gör sitt tryck!). Vaaleampia ne vain oli - ehkä. Ihossa silläkään ei ollut enää mitään. Nämä löydetyt oli karvojen seassa kyljessä ja kikulin kupeessa.

Hyvät on myrkyt.

Itse olen niin seesteinen jo, että Bono saa kiivetä petiinkin ja joskin tsekkaan aina, mitä lakanoista löytyy (ei mitään). En myöskään kaihda halailemasta sitä.

Mä tosiaan käyn ruotsinkieleisellä odlare-kurssilla ja eilen (3. kerta) rohkaistuin jopa keskustelemaan på svenska. Pääsääntöisesti suunsoitto on pysynyt kyllä hyvin kurissa. Sanoin mm. lauseen: " Jag tror att alla är mer eller mindre hobbyodlare" sekä "Hasse sa på morgonen att vi kunde ha ett växthus special efter växtskydd". Sit mä ihan spontaanisti sanoin vieruskaverille, että "Ni har färdiga planer!"

Olin aika tyytyväinen!

Tyytyväisyys elämään on hyvällä tolalla, kun ei aseta tavotteita liian ylös. Niinku että asiat on ihan mallillaan, kun koirassa ei ole täitä ja pystyy sanomaan edes jotain vieruspulpetissa istuvalle. Ja kun typenotosta kertovan A4:n toisella puolella onkin samma på finska. JEEE!!!!