Materiaaliset tuhot on pieniä, mutta kyllä mä ihmetttelen. Mistä se virta syntyy??? Voisko tuosta saada tartunnan, please?
Ilmeisesti mun naksutinpeli on käynyt tylsäksi ja siihen pitäisi saada uusia haasteita. Eilen käytiin illalla ensimmäistä kertaa Rajasaaren koirapuistossa tyttöystävän kanssa. Kotimatkalla piipahdettiin vielä Töölönlahden pienessä koirapuistossa, sillä parsoni nimeltänsä Lyyli niin kutsuvasti ääntelehti. Silti mä havahduin kesken komisario Beckin jännittävimpien hetkien siihen, että kylpyhuoneesta alkaa kuulua epäilyttävää mekastusta ja siellä makaa kosteutettavana levännyt marjapuskan taimi lähes raatona.
Riiviöksi heittäytyminen on näinä aikoina yhä tavallisempaa. Nyt suuhun on päätynyt verho.
Bonon onni, että Beck oli niin vangitseva, en joutanut pahasti pillastumaan. Tänä aamuna, kun ruuat oli pitkin lattioita, se itse hoksasi vetäytyä äänetttömästi takavasemmalle, joten pillastuminen vältettiin taas. Pillastumisilta on muutenkin vältytty, sillä joogamatolle kuseksiminen on loppunut. Johtuiskohan se siitä, että ei ole tullut joogattua?
Rajasaaressa meni tosi hyvin. Bono on niin rohkea, että se tervehtii isojakin koiria luottavaisesti ja ystävällisesti. Oltiin liikenteessä sen verran myöhään, ettei siellä kovin paljon koiria ollutkaan, joten ensi kosketus meidän syksyn ja talven ykköslenkkeilykohteeseen meni hienosti.
Hienosti Bono myös tulee luokse kutsusta. Sen kyllä totesin, että saaresta voi löytyä NIIN mukavia leikkikavereita (kuten Maisa-beagle), että emännän vetovoima kaipaa tuekseen erityisen hyvät herkut. Eilen pärjättiin puolella kourallisella kissan papanoita, mutta jatkossa ne ei ehkä ole ihan riittävän houkuttelevia.
Korvat omituisesti.
Bonon korvat hakevat nyt paikkaansa. Tänään jo katselin, että pitääkö alkaa painojen kanssa puljaamaan, kun vasen korva oli pitkän aikaa ulkosalla ihan pystyasennossa. Kyllä se siitä sitten lurpsahti taas normaaliksi, kun olot muuttuivat vähemmän jännittäviksi. Mutta ilmeisesti nyt elelllään aikoja, jolloin ne nousee jos ovat noustakseen. Tarkkailemme tilannetta luottavaisesti. Molemmilla vanhemmilla on muistaakseni "natural ears" . En siis ole varautunut mitenkään. Eilen Rajasaaressa otetuissa kuvissa korvat ovat on kyllä milloin mitenkin. Se on varmaan sitä liikunnan tuoksinaa.
"Ehkä mä sit kuitenkin alan sudeksi....."
