Mainittavan arvoista lienee ainakin, että
1. paino on tuplaantunut kuukauden takaisesta (raffinoitu arvaus)
2. toinen kives on laskeutunut
3. osataan kulkea erilaisissa liikennevälineissä
4. ihan itse päästään lepäilemään sohvalle ja sohvalta pois (emäntä arvostaa lepäämistä ja rentoutumista tasaisen luonteenlaadun perustana)
5. vesielementtiin tutustuminen on alkanut, sillä sateita on piisannut (kävely sateessa oli kyllä nihkeätä, mutta josko tuohon tottuisi)
6. istumisessa reenataan jo aikaa
7. maassa makoilu alkaa luonnistua
8. yksinoloharjoitukset sujuvat luonnikkaasti, vaikka vähän on viime aikoina yritettykin vinkumista
9. rappusissa kävely sujuu ylös ja alas
10. erilaisia lattiapintoja tepastellaan jo kasvavalla varmuudella
11. järkytyksiltä ja pahoilta säikähdyksiltä on toistaiseksi vältytty, samoin aggressiivisiltä koirakontakteilta
12. mami on koirapoikaansa enenevässä määrin ylettömän tyytyväinen.
On herännyt epäilys, että se vaalea nöftä, jota lattioilla lainehtii onkin peräisin koirastani, eikä revitystä sohvasta tai imeksitystä shaaalista. Bonon selkään on nimittäin alkanut ilmaantua lyhyttä, karkeampaa ja alkuperäistä tummempaa kesäkarvaa (?), jolle en nyt parempaakaan nimitystä keksi. Lisäksi se on alkanut kasvattaa villahousuja takareisiin. Jotain fyysillistä kehitystä selvästikin tapahtuu.
Tässä perspektiivi, josta villahousut ja selkäpiin uusi karvoitus näkyvät hyvin. Sitäpaitsi häntä on alkanut vaalentua keskeltä.
- Kylpyhuone on mulle tosi tärkeä paikka, Bono paljastaa.
- Viileällä klinkkerilla kun vetäisee tirsat, niin olo on kuin uudesti syntyneellä.
Jos Bonosta tulee sukulaismiestensä Nupen tai Dustinin tapainen komistus niin eipä täällä vastustella yhtään.
Hupaisaa muuten, että Bono ei jotenkin vielä lainkaan vastaa tuota kuvaa aikuisesta colliesta, joten ulkona ihmiset - niin lääpällään kuin Bonoon järjestään ovatkin - tapaavat sanoa, että" niiiiiiin, siitähän tulee siis collie/lassie/skotlannin paimenkoira!" Ikään kuin se ei sitä jo olisi. Sorrunpa samaan itsekin, täytyy myöntää.
Bono jatkaa Minskun Heta-vainaan ja meidän edesmenneen Wiljamin viitoittamalla tiellä vesipetona. Harjoitukset jatkuvat lähipäivinä intensiivisinä, sillä me lähdetään tänään Juhannuksen viettoon saaristoon.Me lähdetään siis laajakaistan ulottumattomiin, joten tapaamisiin ensi viikolla. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Kotikulmiamme jeesusvalossa.
Hyvää Juhannusta!
