Suloinen Neliskanttiniska.
Meille on muotoutunut tällä viikolla rutiineja.
Ollaan iltaisin käyty koiraystävällisillä kahvilaterasseilla Kaivopuistossa ja Taivalahdessa. Yhtenä iltana pyörähdettiin kasvimaalla ja toisena Seijan siirtolapuutarhalla. Illat riekutaan ja päivät leppuutellaan. Opetellaan nyky-yhteiskunnan mukaista koiran päiväjärjestystä.
Vähän on ollut huolta siitä, että onko liikaa ohjelmaa noin pienelle, mutta kun monsieur on elpynyt siihen pisteeseen, että kiskoo peittoa sängystä, huoli yleensä kaikkoaa.
Bonossa on aika ajoin hyvin virtaa. Voima kulkee Bono kanssa, sillä rubiinisessa sirukorussa on jedien valomiekan kaltainen voima. Lete tiesi kertoa.
Maijan kaulapannan timanteissa on myös jedien mahtava voima.
Bono on kuitenkin tavattoman kiltti ja olen ottanut villiintymisen merkiksi, että nyt on otollinen hetki.... Se nimittäin ei tee pahojaan juurikaan yksin jäädessään, vain hakiessaan kontaktia ja huomiota. Silloin lähdetään ulos ja leikitään naksutinpeliä. Kun Bono huomaa valmistelut se riehaantuu entisestään ja olen tulkitsevinani, että se tykkää leikistä.
Meillä sujuu jo aika hyvin istuminen, katsekontakti, luoksetuleminen täällä -käskyllä ja eilen oli hieno harjoitus kontaktikävelyä. Mulle tuli sellainen tunne, että eräänä päivänä se näyttää vielä komealta. Vapaa -kehotusta ollaan alettu myös treenaamaan.
Suurin osa energiasta menee kuitenkin ihan perusjuttuihin, uusiin paikkoihin tutustumiseen, taluttimessa kävelyyn ja siihen, että joogamatolle ei kuseksita. Raskainta taitaa olla julkisissa liikennevälineissä kulkeminen, sillä meiltä ei oikein mihinkään tässä vaiheessa pääse ilman, että niihin joudutaan turvautumaan. Bono ei jaksa vielä kävellä kovin paljon. Naksuttimella pelataan vain silloin, kun sillä on ylen määrin energiaa.
Tänä aamuna tuumasin, että käydään vain pikaisesti toimittamassa asiat, mutta Bono tarjoili kontaktikävelyä. Mulla oli valitettavasti palkitsemislkeinoina vain kädet, ääni ja maasta löytyneet kepit, joten ei me pitkälle niillä pötkitty. Mutta sekin on kai tässä vaiheessa hienoa, että se on itse innostunut koulutushetkistä.
Salme Mujunen on oikeassa: Tasku, jossa ei ole herkkuja, on kuin tyhjä lompakko.
Katsekontakti emännän suihkun jälkeen.
