Tänään jäin miettimään, että miten saisi yhdistettyä nämä kaksi toimenpidettä tassujen pesun yhteyteen, se kun sujuu, voisinpa jopa kehaista että lähes moitteettomasti. No, kokeiltiin sitä aamulla. Ensin lukkiuduttiin kylpyhuoneeseen ja pestiin tassut, oikein shampoolla. Kun jalat oli kuivattu, leikattiin samalla etutassuista kynnet ja tsekattiin takatassujen tilanne. Siinä se meni samoilla höyryillä eikä tarvinnut yhtään temuta ja ämpyillä.
Vartaloon on alkanut kehkeytyä varsamaista kulmikkuutta.
Toinenkin juttu mulla oli, josta ajattelin että tämä on lähes pienehkö onnistuminen, mutta mikähän se olikaan?
Olisko ollut se, kun totesin, että nämä hoitotoimenpiteet on jotenkin rasittavia luonteeltaan, kun Bono tulkitsee ne kutsuiksi nujuamiseen. No, ajattelin että opetan sille sitten maahan menemisen, jospa se antaisi toimiin ammatillisempaa ja totisempaa sävyä. Me ollaan hommassa nyt siinä pisteessä, että se osaa käsimerkistä vihjaamalla mennä maahan. Ihan klassisella naksutinmenetelmälläkin (= odotan kärsivällisesti vihjaamatta maahanmenoa mitenkään ) se onnistuu jotenkuten kun se neuvottomana luovuttaa ja heittäytyy kolahtaen maahan, mutta lamppu ei ole vielä syttynyt. Eli ei se ole vielä tajunnut tarjota sitä turhautumatta.
Hämmästyttävää hankaluutta, sillä kosketuskepin se tajusi ihan heti ja liikkuvaa kosketuskeppiäkin se oppi seuraamaan samantien. Ounastelen kuitenkin, että tämä harjoitus tulee helpottamaan minun elämääni aika paljon ihan tuota pikaa.
Vartaloon on kehkeytynyt myös bambimaista viehkeyttä.
