Talvipäivä

Meillä on syöty nappuloita talvisydän, mutta parisen päivää ollaan vietetty siirtymävaihetta raakaruokinnan suuntaan taas vaihteeksi. Bono tarvii hampaiden putsinkia ja Niki tarvii selvästi toisentyyppistä ruokaa, koska se ei saata noita nappuloita tällä hetkellä oikein syödä. Onhan ne tosi topakkaa tavaraa ja kukapa sitä tasapainotetulla täysravinnolla haluaisi olla aamusta iltaan ja kuukaudesta toiseen. Välillä kaipaa jotain kevyempää, tai vain vähän vaihtelua. Ymmärtäähän tuon.

Koska kehitysvaiheet on mitä on, eli nuorimmainen on huomannut että vanhintakin voi haastaa, Bono osoittaa herruuttaan erityisesti kaikista herkullisimpien ruokajuttujen kanssa. Ruokarauhan tähden, luut syödään siis eristyksissä kompostiaidan eri puolilla.



Usein (olen huomannut), että kun asujaimistoon suunnitellaan tukiasuntolaa, asukasyhdistykset aktivoituvat vastustamaan moisia hankkeita. Meidän yksi lenkkireitti kulkee tällaisen tukiasuntolan ohi ja koirat on saaneet sieltä vankkumattomia ihailijoita. Seuraavasta villahousukuvasta tuli mieleeni tarina, jonka Reetta kertoi.



Reetta ulkoilutti Nikiä tukiasuntolan ohi ja sen asukkaita oli pysähtynyt juttelemaan. Yksi tuttu Bonofani kyseli, missä Bono mahtaa olla ja toinen oli kehuskellut, kuinka hienosti hoidettu koira Niki onkaan. "Turkki kiiltää ja tassutkin on trimmattu", hän oli kiitellyt. Oli käynyt ilmi, että hänen perheessa oli joskus ollut samanlainen collie.

Ainakin meidän kokemukset on, ettei tukiasuntoloita tarvise pelätä, päinvastoin.

Vielä yksi ihana talvipäivä vietettiin tänään koirametsässä, josta saaliina oli nämä postauksen kuvat.