Reetta, joka on kovasti surrut Viirua eikä ole pentuajatuksestakaan ollut ihmeemmin kuohuksissa, osoitti aamulla selviä virkostumisen merkkejä. Alunperin oli suunnitelmana, että ajan Turkuun yksin ja Bono jää kotiin Reetan kanssa. Yhdeksän maissa Reetta alkoi lausua ääneen, että "mitenköhän se onnistuisi, onnistuisikohan se mitenkään..."
Lopputulos oli, että matkustettiin koko taloutemme voimin. Kyllä ne koiranpennut pehmittää, eipä niitä voi vastustaa missään olosuhteissa!
Bonollakin oli mukava päivä. Menomatkalla pysähdyttiin juoksuttamaan ja lenkittämään se ihan kunnolla. Ja Turustahan ei voi lähteä ilman, että piipahtaa Ruissalossa, joten siellä käytiin myös vähän kirmaamassa.

Kyllä täällä kelpaa kirmata!